Sielunpiirtäjän ilta -kirjan kannessa on maalauksesta rajattua keltaista eri tavoin laskostuvaa kiiltävää kangasta.

Joel Haahtela: Sielunpiirtäjän ilta

Joel Haahtelan kirjoja olen aina odottanut ja ihastunut joka kerta, niinpä nytkin. Kun olin niin hätäinen, etten ehtinyt tarttua kirjaan, niin meninpä sitten kuuntelemaan... Niin tein ja valitettavasti minun kohdallani ei äänikirjaversio nyt toiminut. En päässyt ollenkaan mukaan. Kun sitten tartuin kirjaan, se otti minut niin syleilyynsä, etten ole... Lue koko vinkki »
Venus ja minä -teoksen kannessa on Rene Magritten teos The Difficult Crossing, jossa on sisätilassa valkoinen pylväs ja pöytä jonka yksi jalka on ihmisen jalka ja pöydällä punaista lintua pitelevä valkoinen irtokäsi. Katossa on verhotanko, jonka päällä kangas ja takaseinällä myrskyävä meri, joka voi olla ikkuna tai maalaus.

Emi Yagi: Venus ja minä

Japanilaisen Emi Yagin esikoisromaani Tyhjyyspäiväkirja kuvasi kolmikymppistä japanilaista toimistotyötä tekevää naista, joka päätti heittäytyä raskaaksi saadakseen vähän armoa toimistotyön kuormituksista. Äitiyteen kuuluu kuitenkin kelpo annos suorittamista ja kirja sai loppuaan kohden vähän hämmentäviäkin käänteitä. Yagin toinen romaani Venus ... Lue koko vinkki »
Jakob von Gunten -kirjan kannessa on abstrakti kuvio, joka muodostuu sisäkkäisistä mustista ja tummansinisistä kehistä.

Robert Walser: Jakob von Gunten : Päiväkirja

Usein sanotaan, että pieni on kaunista. Tämä Robert Walserin yli sata vuotta sitten ilmestynyt päiväkirjaromaani on todellakin ulkomitaltaan pieni, mutta en kuitenkaan ole ihan varma sen kauneudesta ainakaan perinteisessä mielessä. Sitäkin mielenkiintoisempi kirja kuitenkin on. Sitä on monessa kohdin tituleerattu kehitysromaaniksi, mikä onkin käsit... Lue koko vinkki »
Ja kesän heinä kuolee -kirjan kannessa on punaisen reunuksen ympäröimä vähän epämääräinen kuva ilmeisesti puista.

Timo K. Mukka: Ja kesän heinä kuolee : Kertomus sairaudesta

Vuonna 1968 homoseksuaalisuus oli rikos. Niinpä Timo K. Mukka piilotteli ja kätki moisen haureuskuvauksen hänelle rakkaaseen lehtimetsään monien kasvien sekaan. Lars ampuu kirjan Timoa vatsaan elokuvantekomatkalla tuntureilla. Näin miesten fyysinen rakkaus hautautuu melkeinpä näkymättömiin isomman rikoksen tieltä. Sen sijaan Mukka ei peitellyt k... Lue koko vinkki »
Kadoksiin-kirjan tummansinisessä kannessa on harmaalla piirretty naisen pää, sen alle ikään kuin ylävartaloksi ylösalaisin käännetty, säröillä oleva teekuppi. Sen alla on tyhjää ja lopulta harmaat kengät.

Maria Stepanova: Kadoksiin

Vieraantuminen sotaakäyvästä kotimaasta, kielestä ja sitä myöten itsestä. Siinä Kadoksiin-romaanin rakennuspalikat. Kirjailija on Moskovassa vuonna 1972 syntynyt Maria Stepanova, joka asuu tätä nykyä Berliinissä. Entinen kirjailija M. pyrkii pois näköpiiristä, sillä on vaikea olla kotoisin noin petomaisesta maasta. Kielen takia "joskus hän havai... Lue koko vinkki »
Veisu luonnonkoneille -kirjan kanssi. Piirroskannen poikki mutkittelee tie, jota ympäröi kasvillisuus. Kuvan ylänurkassa robotti ja alanurkassa vankkureillaan istuva sukupuolettoman näköinen munkkihahmo höyryävä teekuppi kädessään.

Becky Chambers: Veisu luonnonkoneille

Toisinaan ihmiselämässä tulee vastaan hetki, kun on ehdottoman välttämätöntä painua kaupungista helvettiin. Sisarus Dex jättää turvallisen ja tasaisen elämänsä kaupungissa taakseen ja tekee uranvaihdoksen. Hän ryhtyy kiertäväksi teemestariksi, vailla mitään koulutusta tai kokemusta. Helppo hommahan se on: sen kun kiertelee ympäriinsä, laittaa i... Lue koko vinkki »
Klo 17.23

Sissi Kuntsi: Klo 17.23

Aluksi pakollinen sisältövaroitus: jos etsit tyynen iloiseksi tekevää lukemista, lue jotain muuta. Klo 17.23 on nimittäin kaikessa esteettisyydessään ja tyylikkyydessään häiritsevä kirja, eivätkä sen kysymykset päästä lukijaa helpolla. Lopputuloksena on kuitenkin merkillisen ehjä lukuelämys, joka herättää paljon ajatuksia meillä harvemmin käsitelly... Lue koko vinkki »
Päiväretki varjojen maahan

Pirjo Hassinen: Päiväretki varjojen maahan

Olen jo kauan pitänyt kovasti Pirjo Hassisen kirjoista, ja mahtava tuotanto hänellä onkin: vuonna 1991 julkaistun esikoisteoksen Joel jälkeen häneltä on ilmestynyt parin vuoden välein mainioita romaaneita, eikä tämä Päiväretki varjojen maahan tuota edelleenkään pettymystä. Sen ulkoiset tapahtumat sijoittuvat vuorokauden sisään, mutta muistot ulo... Lue koko vinkki »
Psykiatrini

Milja Sarkola: Psykiatrini

Missä kulkee mielikuvituksen ja toden raja? Mitä oikeastaan voimme tietää toisesta ihmisestä, etenkään muutaman tapaamisen perusteella? Mitä fantasiamme kertovat meistä? Tällaisten kysymysten, ja monenlaisten muidenkin, parissa kulkee Milja Sarkolan uusi kirja. Anonyymiksi jäävä näytelmäkirjailijana toimiva minäkertoja etsii psykoterapeuttia Kel... Lue koko vinkki »
Nämä pienet asiat

Claire Keegan: Nämä pienet asiat

Irlantilainen Claire Keegan tunnetaan Wikipedian mukaan parhaiten novelleistaan. Niitä häneltä ei ole suomennettu, mutta eivät nämä suomennoksetkaan pitkiä ole: Nämä pienet asiat on pienoisromaani ja toinen suomennos Kasvatti on sekin alkujaan The New Yorkerissa ilmestynyt novelli.  Vaan pituus ei ole kirjassa ratkaisevaa; moni painava roma... Lue koko vinkki »
Kävelymusiikkia

Eeva-Liisa Manner: Kävelymusiikkia : Proosateokset

Eeva-Liisa Manner oli tärkeimpiä suomalaisia runoilijoita, todellinen mestari. Hän kirjoitti myös proosaa. Manneriin erikoistunut Tuula Hökkä on toimittanut Mannerin proosateoksista Kävelymusiikkia-kirjan, johon on koottu Mannerin kolme romaania, novellikokoelmat ja lisäksi nipun lehdissä julkaistuja novelleja. Prosaistina Manner ei ollut järin pit... Lue koko vinkki »
Päivä

Laura Tressel: Päivä

Päivä on jo nimeltään viittaus Leevi Lehdon samannimiseen teokseen ja perusideakin on sama. Lehdon teoksessa otettiin STT:n yhden päivän uutisvirta ja laitettiin lauseet aakkosjärjestykseen (Lehdon taustalla häilyy Kenneth Goldsmithin Day, jossa kirjoitettiin kirjaksi yhden päivän The New York Times alusta loppuun). Laura Tressel tekee saman muisti... Lue koko vinkki »
Kasvatti

Claire Keegan: Kasvatti

On jännittävää, kun kohtaa lukemisensa tiellä kooltaan pieniä kirjoja, jotka jättävät mieleen hyvinkin suurisuuntaisen jäljen; näin minulle on käynyt esimerkiksi useiden Joel Haahtelan ja Annie Ernaux'n kirjojen kohdalla, jotka ovat tietysti keskenään kovin erilaisia, mutta erilainen niihin nähden on myös tämä Claire Keeganin Kasvatti. Se on vain n... Lue koko vinkki »
Luontainen käytös

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Luontainen käytös

Hän kuunteli ja laski ja paino asetettiin varovaisin käsin hänen rinnalleen. Hän avasi silmänsä ja huuto oli nyt tauonnut. Sen sijaan hän tunsi hengityksen ihollaan ja sitten sydämen lyövän omaansa vasten. Apposen avoimet kirkkaat silmät tuijottivat häntä. Hän ja lapsi katselivat toisiaan hiljaisina. He katselivat toisiaan ja lapsi kääntyi häntä ko... Lue koko vinkki »
Sokea piste

Paula Hawkins: Sokea piste

Sille, joka valittaa, että kaikki kirjat, myös dekkarit ja jännitysromaanit, ovat nykyään liian pitkiä, tämä Sokea piste on omiaan. Se on vain runsaan 120 sivun mittainen ja helposti yhdessä illassa luettava. Sen tunnelma jää silti mieleen pitkäksi aikaa. Jake ja Ryan ovat olleet hyviä kavereita lapsesta asti, ja ihan nuorena heidän seuraansa li... Lue koko vinkki »
Viime ajat

Katja Raunio: Viime ajat

Katja Raunio on kiinnostava kirjailija, jonka toinen romaani Sinun päiväs koittaa teki vaikutuksen. Samassa huumassa luettu esikoisromaani Käy kaikki toteen ei sitten niin osunutkaan, joten Viime ajat saapui luettavaksi ristiriitaisin odotuksin. Kyseessä on pienoisromaani: vähän reilut sata pienikokoista sivua. Teksti virtaa sivuilla vapaasti; k... Lue koko vinkki »
Jousen tie

Paulo Coelho: Jousen tie

Kaunis, siro sidos. Käteen käypä. Pieni, siisti, rauhallinen. Vuoden paras kansi, Satu Kontisen suunnittelema ja kuvittama. Ai että! Sitten sukellus Jousen tien sisälle, joka on samanmoinen, sitä brassi Paulo Coelhoa itseään, kymmenien kirjojen miestä. Coelhon tähtenä tuikkii tietenkin Alkemisti, jota on myyty 100 miljoonaa kappaletta yli 170 ma... Lue koko vinkki »
Tapaus

Annie Ernaux: Tapaus

Annie Ernaux voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2022, eikä suotta. Tämä käsillä oleva pienoisromaani Tapaus kertoo väkevästi, että hän on mestarillinen kirjailija. Teos on käsittääkseni suoraa autofiktiota, kokemusta kirjailijan omasta elämästä, mutta myös kaunokirjallisuutta mitä suurimmassa määrin.  Kirjan minäkertoja – ehkä minulla o... Lue koko vinkki »
Puhdas intohimo

Annie Ernaux: Puhdas intohimo

”Annie Ernaux on meillä melko tuntematon ranskalainen kirjailija”, aloittaa J. P. Roos jälkikirjoituksensa tähän kirjaan. Näin varmasti olikin: vuonna 1996, kun tämä teos ilmestyi, Annie Ernaux oli julkaissut Ranskassakin vasta kuusi kirjaa ja suurin suosio antoi vielä odottaa itseään. Se koitti vuonna 2008 ilmestyneen Les Années -teoksen myötä.... Lue koko vinkki »
Elena

Joel Haahtela: Elena

"Luen itseni pois tästä maailmasta." Kulttikirjailija on tämä lääketieteen lisensiaatti Joel Haahtela, s. 1972 – mitä tuo käsite nyt sitten sisältääkin. Minulle termi tarkoittaa laatua ja pientä vannoutuneen vankkaa ihailijapiiriä. Helppo ymmärtää heitä jo yhden pienoisromaanin lukemisen jälkeen: tämä on omaa lajiaan – vetäytyvää, rehvastelemat... Lue koko vinkki »