Menettämisestä, säilyttämisestä

Vilja-Tuulia Huotarinen: Menettämisestä, säilyttämisestä

Monipuolisen kirjailijan Vilja-Tuulia Huotarisen kuudes runokokoelma Menettämisestä, säilyttämisestä ei kovin kaukaisissa sfääreissä liitele. Kanteen on kuvattu esimerkiksi sakset, veitsi, lyijykynä ja lapanen. Arkisia asioita! Kokoelma jakautuu kahteen osaan, jotka ovat luontevasti ”Menettämisestä” ja ”Säilyttämisestä”. Menettämisessä kirjoitet... Lue koko vinkki »
Kesäpoika

Johan Bargum: Kesäpoika

Matsin äiti on kuollut. Vähäväkisissä hautajaisissa takarivissä istuu nainen, jota Mats ei ole tavannut kahteenkymmeneen vuoteen: Maria, rehtorin tyttärentytär. Rehtorin, joka otti isättömän teinipojan kesäksi huvilalleen asumaan. Miksi Maria tuli hautajaisiin, eihän hän koskaan tuntenut Matsin äitiä? Kohtaaminen vie Matsin takaisin muistoihinsa ja... Lue koko vinkki »
Ohimarssi

Olli Sarpo: Ohimarssi : mikään ei ole koskaan ollut ennallaan

Luin tätä kirjaa hitaasti ja hartaudella, sillä vaikka kirjan sivujen määrä on suhteellisen pieni, niin sisältö on monin tavoin vaativaa ja koskettavaa. Taustalla on Beethovenin Pastoraalisinfonia ja kirjassa onkin ne viisi osaa, joista yksi osa on myrsky, johon sisältyy paljon, muun muassa Estonian uppoaminen. Ohimarssin tarinassa on keski-i... Lue koko vinkki »
Saari josta olen poissa

Tuija Välipakka: Saari josta olen poissa

Sanotaan se heti: Tuija Välipakan Saari josta olen poissa on hieno runokokoelma. Välipakka on pitkän linjan runoilija, jonka esikoiskokoelma ilmestyi jo 2003; tämä on Välipakan kuudes kokoelma. Saari josta olen poissa kuvaa hienolla tavalla menetystä ja menneisyyttä.  Kuoleman aikamuoto ei ole perfekti.Ei, vaikka minulle soitetaan sairaala... Lue koko vinkki »
Kiitos tästä yöstä

Risto Oikarinen: Kiitos tästä yöstä

Risto Oikarinen on palkittu runoilija, jolta olen itse tosin lukenut ainoastaan romaanin Nälkämaan laulu (Otava 2016). Se jätti sen verran myönteisen vaikutelman, että tähän uusimpaan runokokoelmaan kuvastosta tartuin. Edellisestä Oikarisen runokokoelmasta onkin aikaa: Värioppi ilmestyi vuonna 2012. Noin äkkiseltään Kiitos tästä yöstä -kokoelmas... Lue koko vinkki »
Lasten raamattu

Lydia Millet: Lasten raamattu

Hieman eriskummallisen nimen takaa löytyy ensimmäinen suomennos pitkän linjan kirjailijalta. Lydia Millet (s. 1968) julkaisi esikoisteoksensa Omnivores jo vuonna 1996. Millet on julkaissut useita romaaneja, jotka ovat saaneet palkintoehdokkuuksia. Tämä Lasten raamattu, Milletin toiseksi uusin romaani, oli vuonna 2020 National Book Award for Fiction... Lue koko vinkki »
Hard Land

Benedict Wells: Hard Land

Missourilaisesta Gradyn pikkukaupungista kotoisin oleva Sam täyttäisi pian 16. Hänen äitinsä on kuolemansairas, isosisko on muuttanut Hollywoodiin, ja isä on irtisanottu näivettyvän kaupungin suurimman tehtaan alasajon yhteydessä. On kesä 1985, ja siitä tulee Samille ikimuistoinen: hän pääsee kesätöihin kaupungin hiljaiseen elokuvateatteriin ja tu... Lue koko vinkki »
Kadoksissa

Kati Närhi: Kadoksissa

Kati Närhi on minulle tuttu ennen kaikkea sarjakuvapiirtäjänä, esimerkiksi Agnes-sarjakuvistaan (Saniaislehdon salaisuudet). Vaan onhan hän myös monipuolinen ja lahjakas kuvittaja. Siitä hyvä esimerkki on tämä kauniisiin ja huolella tehtyihin lastenkirjoihin erikoistuneen Capuchinan julkaisema Kadoksissa, joka pääsi Suomen kirjataiteen komitean vuo... Lue koko vinkki »
Ihmettä kaikki

Juha Itkonen: Ihmettä kaikki

Loppukesällä 2016 kirjailija Juha Itkosen perheeseen odotettiin kolmatta lasta, mutta kaikki ei mennytkään hyvin: lapsivesi alkoi vuotaa kohdusta varhaisilla viikoilla, ja vaikka sikiö ei siihen menehdykään, on tilanne kohdussa vaikea, ja Itkonen puolisoineen joutuu miltei mahdottoman valinnan eteen. Onko edessä abortti vai vieläkö he haluavat kann... Lue koko vinkki »
Järjellä ja tunteella

Ritva Ylönen: Järjellä ja tunteella

Onpa ihanaa, että Ritva Ylönen, joka julkaisi vuonna 2019 runoilija Saima Harmajan elämäkerran, on nyt tarttunut myös hänen äitinsä tarinaan. Laura Harmajan meriitit kun eivät suinkaan jää pelkkään äidinrooliin, vaan hän oli monessa mielessä merkittävä ja uraauurtava toimija suomalaisessa tiede- ja kulttuurihistoriassa. Kuten teoksen pitkä alanimek... Lue koko vinkki »
Lautuma

Maiju Pohjola: Lautuma

Aloitetaan tämän runokokoelman nimestä. Sana oli tutunkuuloinen, mutta merkitys vähän epäselvä, joten selvitin. Lautuma, livor mortis, on ruumiin iholle kuoleman jälkeen ilmaantuva violetti sävy, joka johtuu punasolujen vajoamisesta alaspäin verenkierron pysähtymisen myötä. Hivenen on makaaberi nimi tällä esikoiskokoelmalla, siis, mutta ei tässä ny... Lue koko vinkki »
Sydänsurujen historia

Henna Karppinen-Kummunmäki: Sydänsurujen historia

FT, tietokirjailija Henna Karppinen-Kummunmäki vetäisee kuin haitarista esille ihmisrakkauksien surukirjon. Niin oikeasti eläneet nimihenkilöt kuin romaanihenkilöt pääsevät tekijän tutkivan silmän alle ruodittaviksi kehnosti onnistuneiden rakkauksiensa tähden. Ja etteivät pelkiksi huvittaviksi pintapuolisiksi juoruiksi jäisi, vaan vakavasti otettav... Lue koko vinkki »
Varjo kannoillasi

Anna Jansson: Varjo kannoillasi

Varjo kannoillasi on hyvin perinteinen skandidekkari. Siinä on kymmenen vuotta sitten tapahtunut murha, jota kylmien tapausten tutkija Kristoffer Bark alkaa käsitellä ja jonka lonkerot alkavat vähitellen ulottua myös nykyhetkeen. Vanha tapaus, opettaja Emelien murha, on ollut peräti raaka, janssonilaisittain jopa harvinaisen raaka, sillä siitä sano... Lue koko vinkki »
Ja mutta että sitten

Anni Saastamoinen: Ja mutta että sitten

Kirjan nimi on jo sellainen, että on luvassa "annisaastamoinen-komiikkaa". Se on kirjoitettu pienellä, mutta miten en osaa sitä niin kirjoittaa... Anni Saastamoinen kirjoittaa asioista, jotka ovat suht arkisia, melko tavallisia ja monille hyvinkin tuttuja, mutta tyyli on sellainen törkkivän toteava, että se maistuu huumorille. On Laila, jonka h... Lue koko vinkki »
Toivo

Henriikka Tavi: Toivo

Toivon kanteen on kuvattu perhosista muodostuvia kuvioita. Perhoset ovatkin toinen teoksen pääteemoista. Toivo alkaa ja loppuu kehtolauluilla, jotka koostuvat perhosten nimistä. Suomalainen perhosnimistö onkin kaunista ja kiehtovaa, kun siihen näin uppoutuu. Toiveikkaasta nimestä huolimatta toinen pääteema on menetys. Kokoelman toinen osa, "Toiv... Lue koko vinkki »
Kaiken jälkeen

Emilia Männynväli: Kaiken jälkeen

Mitä tehdä, kun elämä alkaa tympiä pahemman kerran? Laina päättää jättää kaiken ja lähteä. Hän hyppää autoonsa, luotettavaan lähes 600 000 kilometriä ajettuun Nissan Sunnyyn ja suuntaa ensimmäisenä Turkuun ja sieltä Tukholmaan. Tukholmasta tie vie tapaamaan tuttavia Tanskassa ja Saksassa, mutta entäs sitten? Se jää nähtäväksi, koska Laina aikoo ... Lue koko vinkki »
Uusi Viipuri

Anna Kortelainen: Uusi Viipuri

Kirjailija ja taidehistorioitsija Anna Kortelainen on kirjoittanut lukuisia historiallisia ja taidehistoriallisia teoksia. Hän osaa kirjoittaa tutkimastaan ja taustoittamastaan kohteesta faktoihin perustuen kiinnostavasti ja lukijaystävällisesti. Näin myös kirjassa Uusi Viipuri, jolla on historiallisiin tosiasioihin perustuvat raamit, tapahtum... Lue koko vinkki »
Taivas päivystää

Mirkka Rekola: Taivas päivystää

Mirkka Rekolan (1931–2014) runokokoelma Taivas päivystää on runoilijan myöhäistä tuotantoa, ilmestynyt yli 40 vuotta esikoiskokoelman jälkeen. Se palkittiin Tanssiva karhu -palkinnolla vuonna 1997 ja siksi se on nyt minunkin käsissäni. Rekola oli nimenä tutuimmasta päästä Tanssiva karhu -voittajia; vaikka en ole runoutta juuri seurannut, Rekolan... Lue koko vinkki »
Maata jalkojen alle

Elizabeth Acevedo: Maata jalkojen alle

Runoilija Elizabeth Acevedo teki vaikutuksen esikoisteoksellaan. Säeromaani Runoilija X oli voimakas nuoren tytön kasvukertomus. Tyttöjen parissa Acevedo jatkaa edelleen. Maata jalkojen alle on tällä kertaa kahden nuoren tytön tarina. Toinen tytöistä, Camino, asuu Dominikaanisessa tasavallassa tätinsä kanssa. Caminon äiti on kuollut jo aikaa sit... Lue koko vinkki »
Kaikkien menetysten äiti

Marjo Niemi: Kaikkien menetysten äiti

Varastossa työskentelevä päähenkilö Mona asettuu eräänä uuvuttavana työpäivänä kesken työnteon hyllynkoloon vähän lepäämään, ja yhtäkkiä huomaa olevansa keskellä pimeää. Pimeydestä erottuu valoa, valossa on pyörälliset kärryt ja niiden päällä muodosta päätellen ruumis. Kun lopulta käy ilmi, että ruumis on Monan äiti, käynnistyy prosessi. Kaikkie... Lue koko vinkki »