Siilin eleganssi

Muriel Barbery: Siilin eleganssi

Renée on pariisilaisen hienostotalon ovenvartija, tyypillinen sellainen. Ainakin muiden mielestä, niiden, jotka eivät tiedä. Todellisuudessa hän on intohimoinen kulttuurinharrastaja, ahnas lukija sekä tarkkailee mielellään ihmisiä. Hän on rutosti koppavia sekä alentuvia asukkaita älykkäämpi ja sivistyneempi, vaikka pyrkii olemaan vain rehellinen ja... Lue koko vinkki »

Henning Mankell: Savuna ilmaan

Mankellin uusin suomennettu trilleri on jälleen osoitus kirjailijan melkoisesta muuntautumiskyvystä ja ehtymättömästä vimmasta kirjoittaa. Kannattaa lukea myös kirjan esipuhe! Päähenkilönä on tällä kertaa nuori naissyyttäjä, joka vasta on aloittanut työnsä suhteellisen pienessä kaupungissa Smoolannissa. Kun eräältä luodolta löytyy vanha pääkallo... Lue koko vinkki »

Marko Partanen: Ikkunansärkijä

Ikkunansärkijä on Marko Partasen kolmas romaani, joka on jo hyvin vakuuttava! Aiheena ovat edelleen miehelle itselleen tutut aiheet eli palomiesten ja ensihoitajien toiminta. Nyt romaanissa kuitenkin sivutaan enemmän henkistä hyvinvointia, esimiesten toimia sekä omaa työssäjaksamista ja mahdollisia työperäisiä ongelmia. Romaanin alku on yllättäv... Lue koko vinkki »

T. C. Boyle: Hatka City

Eletään vuonna 1970. Kalifornian aurinko syleilee hippikommuunia, joka omistautuu rauhalle, vapaalle rakkaudelle ja yksinkertaiselle elämälle Äiti Maan sylissä. Kommuuniin hakeutuu erilaisia, maata kiertäviä nuoria, osa jää pidemmäksikin aikaa. Jostakin syystä naapuristo ei kuitenkaan katso toimia hyvällä silmällä; alastomuutta, alaikäisiä kotoa ka... Lue koko vinkki »
Enkelipeli

Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli

Tuulen varjo on niitä huippumenestyneitä kirjoja, jotka ovat omiaan asetta­maan kirjoittajalleen melkoiset paineet, mitä jatkoon tulee. Tällä kertaa voidaan kuitenkin helposti todeta, että Carlos Ruiz Zafón on onnistunut erinomaisesti, Enkelipeli on todella hyvä. Tuulen varjon tavoin Barcelonan goottilaisille kaduille sijoittuva Enkelipeli tapah... Lue koko vinkki »
Puolikas keltaista aurinkoa

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

1960-luvun lopulla suomalaisiakin lapsia kehotettiin syömään lautanen tyhjäksi, koska Biafran lapsilla oli nälkä. Vaikka perustelu ei ollut aivan rele­vantti, se kertoi sen myötätunnon sisäistymisestä jonka kaukainen sota ja nälänhätä herättivät täälläkin. Adichien kirjan nigerialaiset päähenkilöt kuuluvat igboihin, joiden itsenäis­tymi­staistel... Lue koko vinkki »