Häviäminen

Georges Perec: Häviäminen

Ohhoh! Mitä minä juuri luin? Georges Perecin Häviämisestä puuttuu tyystin kielemme tyypillisin kirjoitusmerkki. Hänen äidinkieltään käytetään Seine-joen penkereillä, eikä teoksen ensimmäiseen versioon ole eksynyt e:n e:tä! Melkoinen temppu, eikö niin? Kyse on kuitenkin sivumäärältään luvun kolme viidennen potenssin reilusti ylittävästä niteestä! Ge... Lue koko vinkki »
Vajantoja

Olli Sarpo: Vajantoja

Olli Sarpo on kirjailija, joka taitaa kielen, suomen kielen, niin hyvin, että osaa leikitellä sen kanssa. Äkkinäiseltä menee sormi suuhun, kun miettii, mitä tarkoittaa Vajantoja? No, vajanto on vanha nimitys abessiiville. Mikäs se nyt sitten olikaan? Sepä tarkoittaa sitä sijamuotoa, joka ilmaisee puuttumista, jonkin puutetta. Tässä kirjasessa on... Lue koko vinkki »
Ryöstö

Heikki Reivilä: Ryöstö

Eero Suutarila on työtön, eikä työttömälle ole sijaa nykyisessä Suomessa. Eeroa ahdistaa, monikin asia; liputtomana matkustamisesta tullut tarkastusmaksu, TE-toimiston rouvan koko perheen elättäminen sekä vanhempien oudot puhelut peräjälkeen. Siksi hän päättää ottaa yhteyttä veljiinsä, Punttuun ja Pyryyn, sillä jotakin on tehtävä. Vanhukset tuntuva... Lue koko vinkki »
Ilonirunonurinoli

Sami Liuhto: ilonirunonurinoli

Palindromit – sanat tai lauseet, jotka merkitsevät etu- ja takaperin jotain, tavallisesti samaa – olivat jo antiikin kansojen suurta hupia. Kielellä leikittely on aina mukavaa, ainakin tuloksen ollessa vielä hauska tai jopa järkevä. Jos sillä on vielä suurempaa taiteellista merkitystä, aina parempi. Suomi sopii palindromeihin vokaali-konsonanttivai... Lue koko vinkki »