Isänsä tytär -kirjan kannessa on kaksi ihmishahmoa seisomassa selät vastakkain. Vasemmalla on naiselta vaikuttava hahmo moottoripyöräkypärä päässä, oikealla parrakas mies. Taustalla on korkeita kerrostaloja ja hahmojen läpi näkyy pari ihmishahmoa.

Matti Laine: Isänsä tytär

Isänsä tytär aloittaa Matti Laineen uuden Kovaset-trilogian. Tytär Kata Kovanen asuu Berliinissä ja työskentelee salaperäisessä järjestössä, joka on ottanut tehtäväkseen suojella maalituksen kohteeksi joutuneita ihmisiä. Katan osalta tapahtumat lähtevät liikkeelle uuden uhrin ottaessa yhteyttä häneen. Ennen Berliinin tapahtumia kirja alkaa kuite... Lue koko vinkki »
Aivan tavallinen perhe

Mattias Edvardsson: Aivan tavallinen perhe

”Muutama kuukausi sitten olimme vielä aivan tavallinen perhe. Nyt olemme joutuneet säälimättömyyden parrasvaloihin”, pohtii Ulrika-äiti tilanteessa, joka ei sitten olekaan ihan tavallinen: perheen ainokainen, 19-vuotias Stella, on oikeudessa syytettynä miesystävänsä murhasta. Syytös ja tutkintavankeus ovat nyt pilanneet Stellan elämän täysin, ne ov... Lue koko vinkki »
Sukuviha

Kimmo Miettinen: Sukuviha

Eletään vuotta 1984. Markus Imatra on lopulta tyytyväinen, kun hänen isänsä Hannes ”Frank” Imatra on julistettu kuolleeksi. Hän muistaa, kun isä häipyi viimeisen kerran retkilleen keväällä 1964, äiti alkoi sairastella ja kuoli saman vuoden syksynä. Isästä ei kukaan ole kuullut mitään, eikä perintöäkään ole tiedossa. Sen sijaan isoisä Ukki Laine ott... Lue koko vinkki »
Kaksi kertaa kadonnut

Joel Haahtela: Kaksi kertaa kadonnut

Joel Haahtela on tuttu monista kirjoistaan ja palkintoehdokkuuksistaan. Kaksi kertaa kadonnut on hänen esikoisensa, eikä ollenkaan hullumpi kirja. Tyyli erottuu kyllä heti, sillä etsintä on ollut jo silloin framilla. Lolita saa kameran, johon on jäänyt filmi. Kun hän kehittää kuvat, kuvissa esiintyy henkilö, johon Lolita saa jonkinmoisen pakkomi... Lue koko vinkki »
Loppu

Eppu Nuotio: Loppu

Odotin tätä kirjaa, mutta silti tartuin siihen epävarmasti, sillä tiesin, että käsissä on loppu. Kaikki loppuu ja Pii Marin -sarjan dekkarit ovat nyt tulleet kirjailijan päätöksestä loppumetreille. Juuri kun alkoi niihin tottua, vaan onhan se leikkikin lopetettava aina kun se alkaa tuntua hauskimmalta. Loppu on kuitenkin ihan yhtä hyvä kuin kaik... Lue koko vinkki »

Juan Gómez-Jurado: Petturin merkki

Natsit, vapaamuurarit, isien synnit, petokset ja pelastukset — siinäpä perinteisiä, mutta aina kiehtovia aineksia jännärille. Kehyskertomus antaa odottaa muuta kuin mitä kirja lopulta toimittaa. Petturin merkin varsinainen tarina alkaa 1920-luvun alusta Münchenistä. Kirjan päähenkilö on Paul, nuori mies, joka on äitinsä kanssa palvelusväkenä tätins... Lue koko vinkki »

Eppu Nuotio: Varjo

Tämä kirja oli kuin varjo, ei niin harmaa vaan niin kannoilla ja mukana koko ajan. Kun ei saanut sen siunaamaa rauhaa, ennen kuin kirja oli loppuun luettu. Eppu Nuotio jatkaa ansiokasta dekkarisarjaansa aina vaan paremmin. Pii Marin tv-toimittajan työssään hilluu tässäkin kirjassa pääosassa. Poliisina Juha Heino ja tietysti kaikki muut poliisit.... Lue koko vinkki »
Yöpuisto

Outi Pakkanen: Yöpuisto

Taas on kirja taattua Pakkasta. Sitä suorastaan tempautui mukaan seuraamaan Helsingin ihmisten sielujen syövereitä. Pakkasen vankkumaton tyyli kuvata ihmisluonteita on aina vain niin hieno. Oli kyseessä lapsi tai aikuinen, niin henkilöt vain alkavat elämään. Kuinka monia kulissiperheitä sitä tässäkin maassa on. Tässä kirjassa on vaikuttava kuvau... Lue koko vinkki »
Kutsu

John Grisham: Kutsu

John Grishamin kirjoja on tullut luettua aina silloin tällöin, kun tekee mieli sukeltaa amerikkalaiseen lakimiesseikkailuun. Pettämätöntä luettavaa. Kutsu kertoo lakimiehestä, joka saa kuulla lakimiesisänsä kuolleen. Perintöä kärkkymässä on myös päähenkilön hulttioveli. Homma etenee ihan siististi, kunnes vainajan talosta yllättäen löytyy mielet... Lue koko vinkki »