Kurkistan kaivoon

Jussi Hyvärinen: Kurkistan kaivoon

Luin Jussi Hyvärisen toisen runokokoelman Olduvain rotkon taannoin ja pidin siitä sen verran, että hankin käsiini Hyvärisen esikoiskokoelman Kurkistan kaivoon, jonka Tammi julkaisi jo 2006. Eipä tämäkään hullumpi kokoelma ole. Kurkistan kaivoon jakautuu viiteen osioon. Ensimmäisen teemaksi nousevat eri tavoin kivet ja aihe jää ehkä vähän etäisek... Lue koko vinkki »
Silmittömyys

Atte Koskinen: Silmittömyys

Atte Koskinen (s. 1997) on runoilija, jonka esikoiskokoelma Silmittömyys ylti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ehdokkaiden joukkoon. Runoilijuuden lisäksi Koskinen työskentelee Tuli & Savu -lehden toimittajana ja opiskelee filosofiaa. ”Kuinka paljon noihin väleihin mahtuukaan, ja mitä / ja millaista tilaa ne oikein rakentavat”, kirjo... Lue koko vinkki »
Lautuma

Maiju Pohjola: Lautuma

Aloitetaan tämän runokokoelman nimestä. Sana oli tutunkuuloinen, mutta merkitys vähän epäselvä, joten selvitin. Lautuma, livor mortis, on ruumiin iholle kuoleman jälkeen ilmaantuva violetti sävy, joka johtuu punasolujen vajoamisesta alaspäin verenkierron pysähtymisen myötä. Hivenen on makaaberi nimi tällä esikoiskokoelmalla, siis, mutta ei tässä ny... Lue koko vinkki »
Supersalanen tyttöpäiväkirja

Veera Milja: Supersalanen tyttöpäiväkirja

Veera Miljan runokokoelma Supersalanen tyttöpäiväkirja meni ohi tutkani keväällä, mutta joulukuun alussa kohdalle osunut Kalevi Jäntin palkinto nosti runokokoelman silmiini. Palkintovoittajana Milja on hyvässä seurassa: palkinnon jakoivat Eeva Turusen upea Sivistynyt ja miellyttävä ihminen ja Iida Sofia Hirvosen Radalla. Nimi ja kansikuva täräyt... Lue koko vinkki »
Painottomuus

Riikka Simpura: Painottomuus

Enpä ole hetkeen lukenut näin vähäsanaista kirjallisuutta. Tässä runokokoelmassa on kaikkiaan noin 350 sanaa; tässä arviossa teoksesta on noin 250 sanaa. Mutta kirjallisuus – ja runous eritoten – ei ole määrästä, vaan laadusta kiinni. Vähäkin riittää, jos sanat on hyvin valittu. ”Parhaat sanat parhaassa järjestyksessä”, kuten Samuel Coleridge sanoi... Lue koko vinkki »
Suolaruusu

Sinikka Huusko: Suolaruusu

Sinikka Huuskon tuoretta Kokonaan-runokokoelmaa tarjottiin arvosteltavaksi. Pistin sen kirjastosta varaukseen; se tulee kun on tullakseen. Tutustutaan runoilijaan huolella, ajattelin, ja laitoin samalla varauksen Huuskon esikoiskokoelmaan, jonka sainkin sitten käsiini nopeammin. Suolaruusu on Kulttuurivihkojen julkaisu vuodelta 2019 ja oli ehdolla ... Lue koko vinkki »
Kamikazekontakti

Pauli Pietilä: Kamikazekontakti

Oulun seudulta kotoisin oleva Pauli Pietilä (s. 1993) on esikoisteoksensa julkaissut runoilija, jolla on kokemusta open mic -esiintymisestä ja suomiräpistä Pale Varjele -taiteilijanimellä. Nyt tekstejä on saatettu kirjoihin ja kansiin, kun Kulttuurivihkot on julkaissut Pietilän kokoelman Kamikazekontakti. Runot pyörivät jotenkin varsin arkisissa... Lue koko vinkki »
Rakastetuimmat runot

Aila Meriluoto: Rakastetuimmat runot

Näiden sinisten kansien sisään on koottu Aila Meriluodon kirjoittamat teokset: Lasimaalaus (1946), Pahat unet (1958), Tuoddaris (1965), Elämästä (1972), Varokaa putoilevia enkeleitä (1977), Ruusujen sota (1988), Kimeä metsä (2002) ja Tämä täyteys, tämä paino (2011) Nämä kahdeksan runoteosta kattavat monipuolisesti koko Meriluodon pitkään jatkun... Lue koko vinkki »
Maanantai ja mustat hitit

Ester Nuori Leppä: Maanantai ja mustat hitit

Ester Nuori Leppä (s. 1992) on julkaissut muutaman runovihon ja yhden runolevyn. Tämä on virallisesti sitten se esikoisrunokokoelma kovissa kansissa. Melko pieni ja niukka kokoelma tämä on, 54 sivua harvakseltaan aseteltua tekstiä. Hyvin taloudellista ja pientä, yhtä runoa lukuunottamatta. Ehkä vähän turhankin pientä, luulen. Maanantai ja mustat... Lue koko vinkki »
Ehkä

Petra Vallila: Ehkä

Runoudessa yksi näppärä tulokulma on ottaa joku kielenkäytön rekisteri, joka ei ole aivan kotonaan kaunokirjallisuudessa, ja hyödyntää sitä. Mutta että asiallinen, kuivakka yrityskieli? Onnea matkaan. Ehkä-kokoelman tasaisen harmaata kantta rikkoo vain kaksi kapealla viivalla piirrettyä suorakaidetta, joiden valkoisen ja tummemman harmaan luoma kol... Lue koko vinkki »
Huolenpitoja

Eeva Åkerblad: Huolenpitoja

Toisinaan pakko on paras motivaattori. Eeva Åkerbladin (s. 1990) esikoisrunokokoelma Huolenpitoja on saanut odotella vuoroaan kirjahyllyssäni hyvän tovin, kunnes joku ystävällinen ihminen teki kirjaan varauksen. Enää en voinut vitkutella, vaan teokseen piti tarttua. Tarttuminen kannatti, sillä Huolenpitoja on oikein kelpo kokoelma – vaan enpä tästä... Lue koko vinkki »
Tältä sinusta nyt tuntuu

Matti Kangaskoski: Tältä sinusta nyt tuntuu

Matti Kangaskosken (s. 1983) runous tuli vastaan Tanssiva karhu -palkitun Johdatus pimeään -runokokoelman myötä. Se olikin sen verran vaikuttava teos, että aikaisempaan tuotantoon oli tarpeen tutustua. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui esikoisrunokokoelma Tältä sinusta nyt tuntuu, joka ilmestyi vuonna 2012. Esikoiskokoelma oli Helsingin Sanomien k... Lue koko vinkki »
Katseen maanosat

Pauli Hautala: Katseen maanosat

Pauli Hautala (s. 1984) on esikoisrunoilija, jonka esikoisrunokokoelman Katseen maanosat on julkaissut Poesia. Kirjassa on Olli-Pekka Tennilän kiehtova kansikuva ja se on esineenä miellyttävän vähäeleinen. Runot sen sivuilla avautuvat proosamaisina, tasapalstaisina enimmäksen muutaman rivin mittaisina katkelmina. Poesian sivuilla teosta kuvailla... Lue koko vinkki »
Kirnu

Milka Luhtaniemi: Kirnu

Kukaan ei voi puhua niin korkealta, ei kenenkään läpi mene sellaista valoa. Jos runoutta asemoi jatkumolle helposta vaikeaan, Milka Luhtaniemen esi­koiskokoelma Kirnu asettuu luontevasti kallelleen vähän vaikeampaan päin. Näkemys saa vahvistusta vaikkapa Goodreadsin arvioista: haltioituneiden näkemysten joukkoon mahtuu muutama ”en tajua tätä yht... Lue koko vinkki »
Tuntemattoman planeetan unia

Johanna Ikonen: Tuntemattoman planeetan unia

Runokokoelma Tuntemattoman planeetan unia kantaa huolta ihmisen ja pla­neetan tilasta, kertoo takakansi, ja tällaiseen kuvastoon uppoudutaan heti kokoelman ensimmäisessä runossa, maalailemaan maailmanlopun ennustuk­sia. Itse runot ovat runsassanaista proosarunoutta, pitkiä kappaleita tasale­vyistä tekstiä. Valittu tyyli näyttää sivuilla vähän ty... Lue koko vinkki »
Metsän seinä on vain vihreä ovi

Risto Rasa: Metsän seinä on vain vihreä ovi

Kirjastojen poistolaatikoilta voi tehdä löytöjä. Itse poimin ihan muuten vain kyytiin Risto Rasan esikoiskokoelman Metsän seinä on vain vihreä ovi. Luen hyvin vähän lyriikkaa, liian vähän, joten ajattelin, että tässä on hyvä mahdolli­suus. Ja niinhän se olikin. Metsän seinä on vain vihreä ovi, vain 17-vuotiaan runoilijan tiivis, ehyt runoelma, vaik... Lue koko vinkki »
Sinun osasi eivät liiku

Maaria Päivinen: Sinun osasi eivät liiku

Sinun osasi eivät liiku oli minulle sattumanvarainen kirjastonosto, mitä nyt Maaria Päivisen nimi oli etäisesti tuttu. Tämä Ntamon julkaisema runo­kokoelma on tiukka paketti rajua tekstiä, jonka aihepiiri pyörii väkivaltaisen rakkauden ympärillä – tai näin ainakin minä sitä luin. Kuvasto on hurjaa ja pidättelemätöntä. Runot ovat lyhyitä, piittaa... Lue koko vinkki »
Minä tarvitsen bussikuskia

Solja Krapu: Minä tarvitsen bussikuskia

Tämä runokokoelma oli täysin sattumanvarainen kirjastonhyllypoiminta, ihan vain nimen perusteella. Odotin saavani kotimaista runoutta, mutta sainkin käännösrunoutta. Solja Krapu on kyllä suomalainen ja käynyt peruskoulunsa Suomessa, mutta sen jälkeen Krapu on asunut Ruotsissa ja kirjoittaakin ruotsiksi. Suomenruotsalaista runoutta olen lukenut aika... Lue koko vinkki »
Kiitos harhaluuloista

Eila Pennanen: Kiitos harhaluuloista

Eila Pennanen (1916–1994) oli suomalaisen kirjallisuuskentän suuria nimiä, monipuolinen kirjailija, suomentaja, esseisti ja kriitikko. Myös runoilija, sillä Pennasen laajaan tuotantoon mahtuu myös yksi runokokoelma. Kiitos harha­luuloista ilmestyi vuonna 1970, juuri ennen Pennasen päätyönä pidetyn Tampere-trilogian ensimmäistä osaa Himmun rakkaudet... Lue koko vinkki »
Kiinnijääneet

Tanja Seppänen: Kiinnijääneet

Tanja Seppänen (s. 1982) on runoilijana julkaissut toistaiseksi tämän yhden runokokoelman. Sen lisäksi Seppäsen meriitteihin lukeutuu J. H. Erkon kirjoituskilpailun voitto vuonna 2011. Erkon kilpailun raati vertasi Seppäsen tyyliä ITE-taiteeseen tai naivistisiin tauluihin. Vertaus on osuva, tietynlaista naivismia tässä kokoelmassa onkin aistittavis... Lue koko vinkki »