Päin elämää!

Panu Rajala: Päin elämää! : Muistelmani

”Päästiin kerran livahtamaan portista sisään alakerran Kirstin kanssa, hän kai johdatti, kuten niin usein olen naisten johdettavana harharetkille joutunut.” Tällainen virke jäi mieleeni vuonna 1945 syntyneen Panu Rajalan muhkean omaelämäkerran alkusivuilta, joissa hän kuvasi lapsuutensa edesottamuksia Helsingin Katajanokan telakalla. Rajalan persoo... Lue koko vinkki »
Unorthodox

Deborah Feldman: Unorthodox : Näin hylkäsin hasidijuutalaiset juureni

Takavuosien radio-ohjelman otsikkoa mukaillen Deborahista saattaa todellakin sanoa, että hän on erilainen nuori jopa New Yorkin kaltaisessa hyvin heterogeenista väkeä sisältävässä kaupungissa. Hänen äidinkielensä on jiddiš ja hän puhuu englantia hassusti murtaen, ja itse asiassa häntä kutsutaan jiddišinkielisellä nimellä Devojri. Hän pukeutuu aina ... Lue koko vinkki »

Pauliina Aminoff: Äiti meidän : tosielämän selviytymistarina

Äiti meidän oli kirja, jonka nappasin jotenkin hetken mielijohteesta, jonkinlaisen intuition vallassa, ja hyvä niin. Heti alusta asti olin mukana lähes henkeä haukkoen. Kun nuori tyttö on menettänyt äidin ja saanut äitipuolen, joka osoittautuukin melkeinpä hirviöksi, ja isästä ei saa tukea. Kerkesin kyllä miettiä, että jos tätä tahtia mennään, r... Lue koko vinkki »

Marjo Ojalammi: Elävän leski : kun psykoosi hautaa rakastetun

Ollessani lapsi muinaisella 1960-luvulla termiä ”elävän leski” käytettiin toisaalta eufemistisena, toisaalta vähän halveksivana ilmaisuna, kun puhuttiin eronneista. Marjo Ojalammin kokemus elävän leskenä olemisesta on jotain paljon rajumpaa. Hän nimittäin menettää miehensä psykoosille: se nuori Kalle, johon hän tutustui, on lopullisesti mennyttä, j... Lue koko vinkki »
Aurinkokissan vuosi

Merete Mazzarella: Aurinkokissan vuosi

Aurinkokissan vuosi on kaunis kirja. Merete Mazzarella on koonnut siihen ajatuksiaan ajan kulusta, ikääntymisestä, myöhemmällä iällä koetusta rakkaudesta ja avioliitosta ja välillä ahdistustakin herättävästä maailmanmenosta. Mazzarella on pohtinut vanhenemista jo aikaisemmissakin kirjoissaan, mutta nyt hän havahtui siihen, että täyttää kohta seitse... Lue koko vinkki »
Raisa ja André

Raisa Lardot: Raisa ja André

Raisa Lardot on tuottelias pitkän linjan kirjailija; esikoisteos Hän jäi elämään ilmestyi jo vuonna 1973. Tämä teos sisältyy myös Lardotin uuteen kirjaan Raisa ja André, johon on koottu neljä kirjaa: esikoisteoksen lisäksi mukana ovat Sammakkoprinssi (1987), Andy ja Vera (1997) sekä ennen julkaisematon päiväkirjamuotoinen Morsian. Näiden kirjojen l... Lue koko vinkki »
Valtakunnan miniä

Pia Maria Montonen: Valtakunnan miniä : Brita Kekkonen

Tätä elämäkertaa – tai oikeastaan nämä ovat rouvan omat muistelmat – on varmasti jo odotettu. Rouva Suorasuuna ulkoministeriössä myöhemmin tunnetun Brita Fagerholmin elämästä kerrotaan jo lapsesta lähtien, alkaen hänen isänsä K. A. Fagerholmin elämästä. Brita oli aina isän tyttö ja perheessä oli muutenkin hyvin läheiset ja lämpöiset välit. Brita pu... Lue koko vinkki »
Hän valitsi nimekseen Merrill Hintikka

Jaakko Hintikka: Hän valitsi nimekseen Merrill Hintikka

Kahden älykön rakkaustarina, joka on joiltakin osin myös hyvin tavallisen ihmisen rakkaustarinan veroinen. Kun Merrill ja Jaakko tapasivat ensimmäistä kertaa, he tunnistivat heti toistensa vetovoiman ja sen jälkeen oli olemassa vain me-subjekti. Me, joka heille merkitsi varmasti aivan toista kuin tavalliselle filosofista ajattelutapaa ja viittauksi... Lue koko vinkki »

Paavo Haavikko: Muistelmat vuosilta 1931-1995

Paavo Haavikon omaelämäkerralliset teokset ilmestyvät ensimmäistä kertaa yksissä kansissa, mukana on Heikki Haavikon kirjoittamat jälkisanat, joissa hän kuvaa isänsä viimeisten vuosien vaiheita aina tämän menehtymiseen vuonna 2008 asti. Erinomaista, että teokset on saatu samoihin kansiin. Vuosien aurinkoiset varjot käsittää vuodet 1931–1966 ja Pros... Lue koko vinkki »
Töllin tyttö

Eila Tölli-Kalinina: Töllin tyttö

Eila Tölli oli lapsi, kun hänen isänsä lähti hiihtäen rajan yli Neuvostoliittoon 1932. Mattia ammuttiin, perään lähetettiin koirakin, mutta miehen matka jatkui. Hän asettui aloilleen, löysi töitä ja asunnon – kohta Nivalassa odottanut perhe muutti hänen perässään. Lapsuus Neuvostoliitossa ei ehkä ollut sen kummempaa kuin lapsuus köyhässä perheessä ... Lue koko vinkki »
Poika ja kapakkasaatana

Pekka Laiho: Poika ja kapakkasaatana

Tämä elämäkerta ei ole mikään historiallinen dokumentti tarkkoine aikoineen, ei välttämättä aivan tarkkoine tietoineenkaan. Asiat ovat voineet tapahtua toisessa järjestyksessä, ehkä vähän toisella tavallakin. Herralla tuntuu olevan taipumusta sekä osittaiseen liioitteluun että myös kaunisteluun – tai sitten se laitettakoon jo unohtuneen nimiin. ... Lue koko vinkki »