Valohammas-kirjan kansi on enimmäkseen tyhjän vaaleanharmaa, mutta alaosassa on valokuva vehreästä metsiköstä oksien keskeltä.

Harry Salmenniemi: Valohammas

Harry Salmenniemi jatkaa autofiktiivistä perhe-elämän kuvausta Varjotajunnan ja erityisesti Sydänhämärän jalanjäljissä. Kirja kuvaa lyhyen katkelman perhe-elämää Jyväskylässä kesällä kolmevuotiaan taaperon ja puolivuotiaan vauvan kanssa. Mitään ei erityisemmin tapahdu, huippukohtia ovat käynti puistossa ja vierailu museossa. Minua sekoitettiin ... Lue koko vinkki »
Kadoksiin-kirjan tummansinisessä kannessa on harmaalla piirretty naisen pää, sen alle ikään kuin ylävartaloksi ylösalaisin käännetty, säröillä oleva teekuppi. Sen alla on tyhjää ja lopulta harmaat kengät.

Maria Stepanova: Kadoksiin

Vieraantuminen sotaakäyvästä kotimaasta, kielestä ja sitä myöten itsestä. Siinä Kadoksiin-romaanin rakennuspalikat. Kirjailija on Moskovassa vuonna 1972 syntynyt Maria Stepanova, joka asuu tätä nykyä Berliinissä. Entinen kirjailija M. pyrkii pois näköpiiristä, sillä on vaikea olla kotoisin noin petomaisesta maasta. Kielen takia "joskus hän havai... Lue koko vinkki »
Klo 17.23

Sissi Kuntsi: Klo 17.23

Aluksi pakollinen sisältövaroitus: jos etsit tyynen iloiseksi tekevää lukemista, lue jotain muuta. Klo 17.23 on nimittäin kaikessa esteettisyydessään ja tyylikkyydessään häiritsevä kirja, eivätkä sen kysymykset päästä lukijaa helpolla. Lopputuloksena on kuitenkin merkillisen ehjä lukuelämys, joka herättää paljon ajatuksia meillä harvemmin käsitelly... Lue koko vinkki »
Äitiä etsimässä

Kaj Korkea-aho: Äitiä etsimässä

Mutta juuri silloin ajattelen sijaisäidistä ja hänen tyttöystävästään samaa mitä olen viime kuukauden ajan ajatellut minusta ja Nikosta: että kaipuu voi olla pettävää, vaikka sen alkuperä olisi kuinka hyvä, ja että on olemassa portteja joita ei pidä yrittää avata, että me kuulumme niihin ihmisiin joiden ehkä pitää kuitenkin hankkia koira, niihin ih... Lue koko vinkki »
Iltatähti

Laura Malmivaara: Iltatähti

Kun kolme vuotta sitten luin Laura Malmivaaran kirjan Vaiti, oli ihan selviö, että halusin lukea myös tämän uusimman, Iltatähden, joka on tavallaan jatkoa edelliselle. Malmivaara kirjoittaa autofiktiota. Ne jotka lukevat lehtiä, ovat varmaan tietoisia siitä, että Laura sai perheeseen iltatähden. Minä en ollut ja niin ollen koko kirja oli minulle... Lue koko vinkki »
Hulanjoen tarinat

Xiao Hong: Hulanjoen tarinat

Tässäpä on kirja, jonka olisin helposti ohittanut, ellen seuraisi suomentaja Rauno Sainion tekemisiä Instagramissa. Harvaa suomentajaa tulee näin seurattua, mutta seuraamalla Sainiota saa samalla lähes täysin kattavan näkökulman kiinasta suomennettaviin kirjoihin. Hulanjoen tarinat on pienen Punos-kustantamon julkaisu ja siksikin jäisi herkästi huo... Lue koko vinkki »
Yöeläimiä

Camila Sosa Villada: Yöeläimiä

Córdoban travestit viettävät yönsä Sarmientonpuistossa seisoskellen kylmässä, jakaen viinaa ja tarinoita, odottaen ohi ajavaa autoa, josta saisi asiakkaan. Päivät travestit viettävät Encarna-tädin vaaleanpunaisessa talossa. Yhtenä iltana travestien elämä menee uusille raiteille, kun Encarna-täti löytää pusikkoon hylätyn poikavauvan. Vaikka asiassa ... Lue koko vinkki »
Erään kissan tutkimuksia

Katja Kettu: Erään kissan tutkimuksia

Kirjailija Katja Ketun viimeiseksi työksi edelliselle kustantajalleen jäi monin paikoin parjattu Ismo Alangon elämäkertakirja. Eräänlainen kirjallinen pesänselvitys tulee Erään kissan tutkimuksien muodossa, jossa Kettu kirjoittaa Kirjailijasta, joka ajautuu jälleen yhden keskenmenon myötä kriisiin, jossa koko elämän peruspalikat heittävät kuperkeik... Lue koko vinkki »
Pariisi : Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin

Tõnu Õnnepalu: Pariisi : Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin

"Autuus, hyvinvointi, maaseutu, muistelmat, onni, tapahtumattomuus". Noilla tageilla määrittelin tältä kirjailijalta lukemani edellisen kirjan Paratiisi. Tekijä Tõnu Õnnepalu (s. 13. 9.1962) on virolainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä, joka on julkaissut teoksia myös salanimellä Emil Tode. Noilla samoilla tunnisteilla voisi määritellä tämän Pa... Lue koko vinkki »
Sydänhämärä

Harry Salmenniemi: Sydänhämärä

Runoilijana paremmin tunnettu Harry Salmenniemi debytoi romaanikirjailijana vuonna 2022 autofiktiivisellä Varjotajunta-romaanilla. Yhdenpäivänromaani kuvasi tarkasti havainnoiden kirjailija Salmenniemen käyntiä Helsingissä haastateltavana ja kotimatkaa kohti Jyväskylää. Sydänhämärä jatkaa samaa yksityiskohtaisesti tarkastelevaa tyyliä, mutta nyt ai... Lue koko vinkki »
Vierastila

Miki Liukkonen: Vierastila

Jos jostain kumman syystä joutuisin autiolle saarelle ja saisin ottaa mukaan vain yhden kirjan, niin se olisi tämä. Olen kuunnellut Vierastilan jo kahdesti äänikirjana ja aina kun otan sen syliini painettuna kirjana, se imaisee minut mukaansa niin, että kaikki muu häviää. Tätä kirjaa ei voi unohtaa. Eikä tämä ole yhdellä kerralla luettu. Vieras... Lue koko vinkki »
Nuori mies

Annie Ernaux: Nuori mies

”Jollen kirjoita asioista, niitä ei ole viety loppuun asti, ne on pelkästään eletty”, kerrotaan tämän pienoisromaanin alkulehdellä. Tosin tämäkin kirja, samoin kuin samalta kirjailijalta vähän aikaa sitten lukemani Tapaus, lienee autofiktiota, oman elämän kuvausta. Mutta olkoon kumpaa tahansa, pieni tämä kirja todella on: siinä on vain 40 numeroitu... Lue koko vinkki »
Tapaus

Annie Ernaux: Tapaus

Annie Ernaux voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2022, eikä suotta. Tämä käsillä oleva pienoisromaani Tapaus kertoo väkevästi, että hän on mestarillinen kirjailija. Teos on käsittääkseni suoraa autofiktiota, kokemusta kirjailijan omasta elämästä, mutta myös kaunokirjallisuutta mitä suurimmassa määrin.  Kirjan minäkertoja – ehkä minulla o... Lue koko vinkki »
Varjotajunta

Harry Salmenniemi: Varjotajunta

Runoilija ja novellisti Harry Salmenniemen esikoisromaani Varjotajunta meni minulta ensialkuun ohi – pitäisikö tästäkin olla kiinnostunut? Pian kirjan ilmestymisen jälkeen tuli selväksi että pitäisi. Sittemmin olen lukenut Texas, sakset -runokokoelman ja tutustunut Salmenniemen novelleihin, enkä lainkaan ihmettele, miksi Salmenniemi kiinnostaa kirj... Lue koko vinkki »
Tyttö joka olin

Kati Tervo: Tyttö joka olin

Tyttö joka olin on hieno, kivan näppärällä tyylillä kirjoitettu kirja nuoruudesta. Siitä, miten tyttö kasvaa naiseksi, aikuiseksi. Oli tosi mielenkiintoista lukea, millaista se on ollut jollain toisella melkeinpä samoihin aikoihin. Palata nostalgisiin aikoihin 1970-luvulle. Kati Tervo kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että sitä on helppo lukea j... Lue koko vinkki »
Haava

Oksana Vasjakina: Haava

Saimme taannoin kuulla siitä, miten nyky-Venäjän vallanpitäjät laativat moskovalaisille kirjastoille listan aiheeltaan epäsopivista kirjoista, jotka oli tuhottava. Tämä runoilija Oksana Vasjakinan esikoisromaani on yksi niistä. Syynä lienee kirjan arkinen mutta hyväksyvä ja normaalina pitämä suhtautuminen minäkertojan lesbouteen. Eräs kirjan sivuhe... Lue koko vinkki »
Ehdin rakastaa häntä

Meri Eskola: Ehdin rakastaa häntä

”Joskus tuntuu, että tässä perheessä onnistumiseksi riittää, että elää yli 41-vuotiaaksi. Tuleeko minusta koskaan mitään sinusta irrallista vai metsästänkö arvoitustasi lopun elämääni? Mikset ole täällä seuranani, äiti? Eikö se olisi velvollisuutesi, pitää minusta huolta? Äiti saatana! Minä olen niin yksinäinen, että kuolen. Tältäkö se tuntui si... Lue koko vinkki »
Klassikko

Kari Hotakainen: Klassikko

Tieteen termipankin mukaan autofiktio on "omaelämäkerrallisuutta ja fiktiota yhdistelevä laji, jossa kirjailija, kertoja ja päähenkilö ovat samannimisiä, vaikka teos määritteleekin itsensä fiktioksi esimerkiksi kansilehdellään". Ja kyllähän Kari Hotakaisen Klassikossa kyse on henkilöstä nimeltä Kari Hotakainen – vallankin kun mukana on yli kolmanne... Lue koko vinkki »