Kesän ainoa kaunis päivä -kirjan kannessa on äiti sylissään kaksi lasta. On kaunis kesäpäivä ja äiti ja lapset ovat eväsretkellä.

Maria Vilja: Kesän ainoa kaunis päivä

Maria Viljan nimi oli tuttu Villikissareppu-kirjasta. Se oli oikein mukava tuttavuus, joten tartuin tähänkin kirjaan – asiaa auttoi toki myös Kesän ainoa kaunis päivä -kirjan upean kesäinen kansikuva, jossa äiti syleilee kahta lastaan eväsretkellä, kaiken yllä ihana kesäinen heleys. Äidin ja lasten kesäretkestä kertova kirja on omistettu ”meille... Lue koko vinkki »
Pioneja ja peitetarinoita -kirjan piirroskannessa on kukkakaupan nimikyltti ja sen alla nainen istumassa kukkakaupan edustalla kahvilapöydän ääressä.

Laura Suomela: Pioneja ja peitetarinoita

Laura Suomelan Pioneja ja peitetarinoita jatkaa Blooming You -sarjaa. Avausosassa Tulppaanitoiveunia Tampereella asuva Helena päätyy töihin kukkakauppaan ja jättää kuormittavan sosiaalialan työnsä. Miten valita sopiva hetki kertoa irtisanoutumisestaan aviomiehelle, kun Harri hokee täyden loman ja vakituisen työpaikan etuja ja luulee, että vaimo on ... Lue koko vinkki »
Tulppaanitoiveunia-kirjan piirroskannessa on kirjan nimi roikkuvassa nimikyltissä, paljon kukkia ja nainen vaahtokylvyssä kukkaruukussa.

Laura Suomela: Tulppaanitoiveunia

Tulppaanitoiveunia on Laura Suomelan ensimmäinen aikuisille tarkoitettu romaani. Hyvän mielen kirja ei ole pelkkää kukkailoa niin kuin voisi luulla. Päähenkilö Helena kuormittuu sosiaalialan työssään ja koettaa järjestää ajatuksiaan ja tunteitaan monien muiden naisten tapaan siivoamalla. Käsiin osuu unohtunut aarrekartta, kartonki, jolle Helena on ... Lue koko vinkki »
Valohammas-kirjan kansi on enimmäkseen tyhjän vaaleanharmaa, mutta alaosassa on valokuva vehreästä metsiköstä oksien keskeltä.

Harry Salmenniemi: Valohammas

Harry Salmenniemi jatkaa autofiktiivistä perhe-elämän kuvausta Varjotajunnan ja erityisesti Sydänhämärän jalanjäljissä. Kirja kuvaa lyhyen katkelman perhe-elämää Jyväskylässä kesällä kolmevuotiaan taaperon ja puolivuotiaan vauvan kanssa. Mitään ei erityisemmin tapahdu, huippukohtia ovat käynti puistossa ja vierailu museossa. Minua sekoitettiin ... Lue koko vinkki »
Dublinilaisia-kirjan piirroskannessa on 16 ihmistä 1900-luvun alun asuissa. Useimpien vaatteet ovat mustat ja muodostavat yhtenäisen värialueen, jossa on tiilikuviointi. Ihmisten piirteet ovat varsin abstrakteja, eikä kenelläkään näy silmiä tai suita.

James Joyce: Dublinilaisia

Alkuvuoden kirjallisena projektina luen James Joycen Ulyssesta Leevi Lehdon suomennoksena. Se on hidasta etenemistä, jonka kanssa en pidä turhaa kiirettä. Lehdon alaviitteistä olen bongaillut lukuisia viittauksia Joycen Dublinilaisia-novellikokoelmaan, jonka henkilöt esiintyvät myös Ulysseksen sivuilla. Niinpä katsoin tarpeelliseksi tutustua tähän ... Lue koko vinkki »
Yhä hämärää

Heikki Rönkkö: Yhä hämärää

Millainen on ”posthumanistinen lähiöarjen dokumentti”? Se selviää sukeltamalla Heikki Rönkön Yhä hämärää -sarjakuvaan. Ainakin posthumanistisuus näkyy siinä, että Rönkkö ei ole piirtänyt perhesarjakuvaansa yhtään ihmistä. Lapsiperheen arjessa toki ollaan: on leluja ja Ryhmä Hau, saunomista ja siivoamista, kaupassa käyntiä ja ruoanlaittoa. Hämmen... Lue koko vinkki »
Talventaitto

Vehka Kurjenmiekka: Talventaitto

Vehka Kurjenmiekan esikoisteos Kellopelisydän oli viime vuoden ilahduttavimpia kirjoja. Se herätti odotuksia jatkon suhteen: kirjassa kuvattu Merenkehrän maailma on niin rikas ja monipuolinen, että halusin palata sinne vielä uudestaan. Onneksi tiesin jo lukiessani, että Kurjenmiekalla on Aulan kanssa lähtökohtaisestikin useamman kirjan mittainen ku... Lue koko vinkki »
Varjotajunta

Harry Salmenniemi: Varjotajunta

Runoilija ja novellisti Harry Salmenniemen esikoisromaani Varjotajunta meni minulta ensialkuun ohi – pitäisikö tästäkin olla kiinnostunut? Pian kirjan ilmestymisen jälkeen tuli selväksi että pitäisi. Sittemmin olen lukenut Texas, sakset -runokokoelman ja tutustunut Salmenniemen novelleihin, enkä lainkaan ihmettele, miksi Salmenniemi kiinnostaa kirj... Lue koko vinkki »
Kun on tunteet / Tyttö ruusutarhassa

Maria Jotuni: Kun on tunteet / Tyttö ruusutarhassa

Maria Jotuni (1880–1943) oli suomalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija, joka tunnetaan näytelmistään, novelleistaan ja 20 vuotta kuolemansa jälkeen julkaistusta romaanista Huojuva talo. Tähän kirjaan on koottu kokoelmat Kun on tunteet (Kirja, 1913) ja Tyttö ruusutarhassa ynnä muita novelleja (Otava, 1927). Kokoelman esipuheen on kirjoittanut Irm... Lue koko vinkki »
Kaikki löytämäni viimeiset

Maija Hurme: Kaikki löytämäni viimeiset

Jotkut keräilevät kyniä, simpukoita tai postimerkkejä. Ystäviä, matkoja tai ennätyksiä. Minä keräilen viimeisiä. Löydän niitä joka paikasta: metsästä, kotoa, kaupungilta. Taitavan kuvittajan Maija Hurmeen kirja Kaikki löytämäni viimeiset on Kaunis kirja -palkittu lasten kuvakirja erilaisista viimeisistä asioista. Mikä ihastuttava kirja! Tähän o... Lue koko vinkki »
Tujuin terkuin ope

Aino Leppänen: Tujuin terkuin ope

Samanlaista esineellistämistä näkyy olevan jopa näillä sivistyneillä naisilla kuin mistä kaikkia miehiä on syyllistetty naisvoimin: ihminen seksiobjektina. Halulla hartahalla innostuvat lukion lehtorit kuolaamaan, kun koululle ilmestyy uusi komea Kalle projektin pitoon, ja onhan Aiskulla jo oma sanomattoman upea koulun vahtimestarikomistus Elmo val... Lue koko vinkki »
Helvetintuli

Karin Fossum: Helvetintuli

Norjalaisen rikoksen kuningattaren Karin Fossumin vuonna 2014 alun perin ilmestynyt dekkari ilmestyi maaliskuussa 2023 Johnny Knigan julkaisemana ja Tarja Tevan suomentamana nimellä Helvetintuli. Kuten useimmissa Fossumin rikosromaaneissa, tässäkin murhaa tutkii Konrad Sejer parinsa Jakob Skarren kanssa, mutta tällä kertaa varsinaisen poliisityön r... Lue koko vinkki »
Lauantaitanssit

Marja-Leena Tiainen: Lauantaitanssit

Varmaa, vakaata menoa, tuumailen itsekseni ja jatkan lukemista tuumaillen: tämän selkeämmin ei voi kirjoittaa elämän jokapäiväisestä menosta. Siinä on konstailut kaukana kun Marja-Leena Tiainen (s. 1951) kirjoittaa kotiäidin pyrkimyksestä oman tahdon tielle. Ei aviomies paha eikä väkivaltainen ole, mutta hänen pillinsä mukaan on elämä eletty ja ... Lue koko vinkki »
Kamikazekontakti

Pauli Pietilä: Kamikazekontakti

Oulun seudulta kotoisin oleva Pauli Pietilä (s. 1993) on esikoisteoksensa julkaissut runoilija, jolla on kokemusta open mic -esiintymisestä ja suomiräpistä Pale Varjele -taiteilijanimellä. Nyt tekstejä on saatettu kirjoihin ja kansiin, kun Kulttuurivihkot on julkaissut Pietilän kokoelman Kamikazekontakti. Runot pyörivät jotenkin varsin arkisissa... Lue koko vinkki »
Hyvän naisen rakkaus

Alice Munro: Hyvän naisen rakkaus

Törmäsin hauskaan artikkeliin. Eve Asherin ”How To Tell If You Are in an Alice Munro Story” luettelee paljon osuvia tuntomerkkejä, joista voi tunnistaa elävänsä Alice Munron novellissa. Ne kiteyttävät jotain hyvin munrolaista: Murhaat aviomiehesi. Vuosikymmeniä myöhemmin tajuat, ettei sillä ollut oikeastaan väliä. Tylyimmillään tätä Kanadan... Lue koko vinkki »
Säntilliset vieraat

Tittamari Marttinen: Säntilliset vieraat

”Istun junassa. Matka Rovaniemeltä Helsinkiin alkaa 5.27, ja klassiseen ta­paan otan eväät esiin ennen kuin juna ehtii nytkähtää liikkeelle. Eväiden syömisen taidossa on kyse ajoituksesta: on oltava sopiva nälkä, ei liian kiljuva.” Tämä sitaatti kuvaa mielestäni hyvin Tittamari Marttisen koko kirjan teemo­ja: hän matkustaa välillä kotimaassa ja ... Lue koko vinkki »
Pieni talo suuressa metsässä

Laura Ingalls Wilder: Pieni talo suuressa metsässä

Kun puhutaan Laura Ingallsista, kovinkaan monelle kuulijalle eivät tule mieleen alkuperäiset kirjat, vaan televisiossa nähty sokerinen ja siirappinen sarja, jolla ei ole paljonkaan tekemistä Lauran muistelmien kanssa. Tai sitten ehkä Maija Vilkkumaan laulu: ”Ne ei tahdo muane tahtoo Ingallsin Lauranessussaan kiltisti tottelemaan.” Mutta ei ... Lue koko vinkki »