Veriappelsiini

Harriet Tyce: Veriappelsiini

Sesonkikirjallisuutta! Näin tammikuussa ruokakaupan parasta antia ovat veriappelsiinit; erityisesti Tarocco on hedelmistä parhaimpia. Kannattaa syödä niin kauan kuin sesonkia riittää. Veriappelsiinin kirjoittajaa Harriet Tyceä luonnehditaan kannen kehuissa uudeksi Paula Hawkinsiksi ja jos yhteydeksi riittää vetävien trillerien kirjoittaminen alk... Lue koko vinkki »
Ei enää Eddy

Édouard Louis: Ei enää Eddy

Olen tänä vuonna pitänyt linjana lukea vain naisten kirjoittamia kirjoja. Se on ollut aivan kelpo linja: en ole joutunut jättämään kovin monta kiinnostavaa kirjaa lukematta tai lukemaan huonoja kirjoja vain saadakseni kiintiön täyteen. Maailma on tulvillaan mielenkiintoisia naisten kirjoittamia kirjoja. Olen toisaalta välttynyt varsin hyvin ankealt... Lue koko vinkki »

Mervi Pakkanen: Kanootti

Kanootti kertoo Mutkan perheestä tehdaspaikkakunnalla ja vaikuttaisi siltä, että aika olisi jotain 1960-luvun alkua. Kirja on Mervi Pakkasen esikoisteos. Perheen äiti Liisi on sähäkkä ja aikaansaava, hoitaa kotia, tekee töitä tehtaan kerholla, on kahden lapsen äiti ja Paavon vaimo. Kaikki voisi olla niin hyvin, kuin miltä se ulkopuolisista näytt... Lue koko vinkki »
Nainen ikkunassa

A. J. Finn: Nainen ikkunassa

Kirjan nimi ja kirjoittajan etunimen ja sukupuolen piilottaminen nimikirjainten taakse kertoo heti, mistä on kyse: Nainen ikkunassa on trendikäs trilleri, jossa on ajanmukainen epäluotettava kertoja. Nimimerkin A. J. Finn takaa paljastuu newyorkilainen William Morrow -kustantamossa työskentelevä kustannustoimittaja Daniel Mallory. Esikoisteos on... Lue koko vinkki »
Happotesti

Kalle Lähde: Happotesti

Viina on viisasten juoma ja Happotestin minäkertoja omasta mielestään ihan supliikki selviytyjä ja seuramies, jonka elämän kulisseissa ovat kulmat jokseenkin kohdallaan. Tarinan aluksi ainakin. Naapureiden pitkät katseet eivät läpäise suojakerrosta, joka eristää miehen häpeältä ja totuuden näkemiseltä. Turhan ulkoistaminen tai ulontaminen helpottaa... Lue koko vinkki »
Vähän karvas jälkimaku

Pentti Stranius: Vähän karvas jälkimaku

Pitkällä kaavalla, aikavälillä, olen lukenut Pentti Straniuksen viimesyksyistä esikoista, sen jättämää jälkimakua haistellen ja maistellen. Käynyt ikään kuin kaapilla näkäräisillä silloin tällöin. Kaksi V:tä tunkee jälkimakuna pintaan: viina ja venäläisyys. Niin ja – kuolema, joka käy herkistämässä kovan elämän. 15 jutun kokoelman ihmiset eiv... Lue koko vinkki »
Jään muisti

M.J. McGrath: Jään muisti

Arktisella tundralla vaeltaa kaksi metsästäjää sekä heidän inuittioppaansa Edie. Kaikki vaikuttaa tavanomaiselta, mutta äkkiä tyhjästä noussut lumimyrsky yllättää joukon. Sään ollessa huono toinen seurueen jäsenistä kuolee oudoissa olosuhteissa. Edie on vakuuttunut siitä, että joku ampui – hän kuuli laukauksen äänen sekä löysi vieraan saappaan jälj... Lue koko vinkki »
Sikalat

Susanna Alakoski: Sikalat

Humalaisilla aikuisilla oli kumikädet ja kumijalat. Humalaisten aikuisten huokoset haisivat voileipäkakulta. Humalaiset aikuiset eivät koskaan katsoneet lasta silmiin. Susanna Alakosken esikoisteos Sikalat kuvaa lähiöiden elämää Ruotsissa 1960–1970-luvuilla. Julkaisuvuonnaan Sikalat oli vuoden tapaus ja herätti laajaa keskustelua niin maahanmuu... Lue koko vinkki »