Toiset kasvot

Mari Jungstedt: Toiset kasvot

Mari Jungstedt on tavattoman tuottelias dekkaristi: kirja vuodessa, kaksi parhaassa. Gotlanti-sarja on ehtinyt jo kolmanteentoista osaan, eikä loppua näy ainakaan kirjan tapahtumien perusteella: murhakertomusten ohessa kulkevat rakkausjuonet etenevät hitaasti, vähän television saippuaoopperoitten tapaan: ei ole niin väliä, vaikka jokin osa olisi jä... Lue koko vinkki »
Huomaavainen murhaaja

Agnete Friis ja Lene Kaaberbøl: Huomaavainen murhaaja

Tanskalaisen kirjailijakaksikon Lene Kaaberbølin ja Agnete Friisin sairaanhoitaja Nina Borgista kertova sarja on nyt ehtinyt neljänteen osaan, joka kirjan takaliepeen antaman tiedon mukaan on päätösosa. En ole lukenut sarjasta kuin tätä edellisen osan, Satakielen kuoleman (2015), mutta Huomaavaisen murhaajan loppuun päästyäni aloin ajatella, että e... Lue koko vinkki »
Miinus kahdeksantoista astetta

Stefan Ahnhem: Miinus kahdeksantoista astetta

”Paine selässä sai Dunjan ajattelemaan leikkiä, jota hänellä oli tapana leikkiä lapsena. Pulleri pulleri pukki, monellako sarvella pökki? Mutta tällä kertaa hänen selkäänsä vasten ei painunut sormenpäitä vaan pistoolin piippu.” Miinus kahdeksantoista astetta -kirjan lukukokemukselle ei liene lopultakaan kovin paha spoilaus, vaikka kertookin het... Lue koko vinkki »
Älä aivan vielä

Jaana Lehtiö: Älä aivan vielä

Turusta porvoolaistunut opettaja ja rikoskirjailija Jaana Lehtiö on osoittautunut varsin tuotteliaaksi; hän on viime vuodet melkein onnistunut pitämään kirja vuodessa -tahtia: Joka viisautta rakastaa (2013), Uutta auringon alla (2014) sekä Kolmas oli ensimmäinen (2015). Tämähän ei tietenkään ole mikään itsetarkoitus sen rinnalla, että julkaistujen ... Lue koko vinkki »

Samuel Bjørk: Yölintu

Monitaitoiselta Frode Sander Øienilta, joka siis käyttää kirjailijanimeä Samuel Bjørk, julkaistiin vuonna 2016 melko paljon huomiota saanut ja kieltämättä koukuttava ja tiivistunnelmainen dekkari Minä matkustan yksin. Kuten arvata saattaa, kyseessä oli sarjan avaus, ja nyt Bjørkin päähenkilöt, poliisityöpari Holger Munch ja Mia Krüger, jatkavat rik... Lue koko vinkki »
Ristiaallokossa

Viveca Sten: Ristiaallokossa

”Missään ei ole niin turvallista kuin Sandhamnissa”, luvataan Ristiaallokossa -kirjan takakannen tekstissä. No, jos näin olisi, niin tuskin siitä olisi saatu kirjoitettua yli 400-sivuista teosta... Viveca Stenin uudessa romaanissa tapahtumat sijoittuvat joulunaikaan, jolloin Sandhamnin hotelliin saapuu peräti ahdistunut sotakirjeenvaihtaja Jeanette... Lue koko vinkki »

Anne Holt: Tuntematon uhka

Hanne Wilhelmsen on palannut! En ole lukenut hänen tutkimuksistaan pitkään aikaan, kun edellinenkin kirja, Agatha Christien henkeen kirjoitettu 1222 (2008) jäi minulta jostain syystä väliin. Ei silti, ei Hanne valitettavasti ole mikään ilopilleri vieläkään. Hän istuu kyynisenä pyörätuolissa, eivätkä läheisimmät ihmiset, puoliso ja tytär, oikein jak... Lue koko vinkki »
Unohdetut tytöt

Sara Blædel: Unohdetut tytöt

Unohdetut tytöt alkaa tavalla, joka on rehellisesti sanottuna ruvennut ärsyttämään minua yhä enemmän: kyseessä on siis dekkareille ominainen kursiivilla painettu hämärän tuntuinen sisäkertomus. Onneksi tässä kirjassa sisäkertomusta ei sitten sen enempää jatketakaan. Eihän tuossa kerrontatavassa sinänsä mitään vikaa ole, mutta tehokeinona se alkaa o... Lue koko vinkki »
Ruusu – Pallo – Avain

Pirkko Arhippa: Ruusu – pallo – avain

Pirkko Arhippa ei tänäkään vuonna petä lukijoitaan, vaan tuo markkinoille jälleen uuden rikosromaanin Varpun ja Tiian tutkimuksista. Peräti rauhallisessa Naantalissa, josta on Arhipan kirjoissa tullut varsinainen henkirikosten tyyssija, murhataan tällä kertaa jopa kolme nuorta ihmistä. Tapaukset näyttävät liittyvän mustasukkaisiin kumppaneihin, ... Lue koko vinkki »
Sankaripoliisin kuolema

Joonas Koskimaa: Sankaripoliisin kuolema

Ylikomisario Kari ”Kapu” Karhula oli sankaripoliisi: hän ratkaisi uransa aikana monta kiperää ja yleisön huomiota herättänyttä tapausta. Oli monimutkaista murhaa, pedofiilijuttu ja varsinkin laajan huumevyyhdin paljastaminen. Mutta kun Kapu on ollut jonkin aikaa eläkkeellä, löytää asuntoon poikennut huoltomies hänet kuolleena. Kyseessä näyttää o... Lue koko vinkki »
Murhakuja

Timo Sandberg: Murhakuja

”Ei ole todellisuudessa olemassa mitään keskustalaisia eikä kultaisen keskitien humanisteja. Kysymys on ainoastaan eettisen porvarillisen elämänkatsomuksen ja materialistisen marxilaisuuden välisestä kamppailusta. Kultainen keskitie on sula mahdottomuus. Se joka liehittelee pakanallista antikristillisyyttä, hän liehittelee perkelettä.” Näin pau... Lue koko vinkki »
Sevillan sokea mies

Robert Wilson: Sevillan sokea mies

”Näkeminen, näkökyky, illuusiot, todellisuus.” Näin ylikomisario Javier Falcόn tiivistää murhatutkimuksensa teemat, ja samat teemat kattavat tavallaan koko kirjan. Onko se, mitä olemme tottuneet näkemään, totta vai kuvitelmaa? Miksi meille on annettu näkökyky, jos emme osaa katsoa todellisuutta? On Semana santa, pääsiäisviikko, joka ei Sevillass... Lue koko vinkki »
Pianonvirittäjä

Stefan Tegenfalk: Pianonvirittäjä

En ole aiemmin lukenut Stefan Tegenfalkin kirjoja; häneltä on suomennettu jo kolme teosta eli Vihan aika, Koston vanki ja Pahan kasvot. Niinpä en ennestään tuntenut Pianonvirittäjän sankariparia Walter Gröhniä ja Jonna de Bruggea, mutta pianhan kävi selville, että kyseessä on dekkariskenen tavanomainen tutkijakaksikko, ehkä vähän liiankin tavanomai... Lue koko vinkki »
Poika varjoista

Jussi Adler-Olsen: Poika varjoista

Jussi Adler-Olsen kuuluu siihen monipäiseen skandidekkaristijoukkoon, jonka teoksia olen aina lukenut kiinnostuneena ja suurella mielihyvälläkin huolimatta niiden käsittelemien rikosten kamaluudesta, eikä nyt uusin käsiini tullut teos Poika varjoista taaskaan petä odotuksia. Mukana ovat tietenkin kaikki osasto Q:n jäsenet: nimensä mukaisesti syn... Lue koko vinkki »
Vääriin käsiin

Anna Jansson: Vääriin käsiin

Maria Wern ­-sarjassa on ilmestynyt jo hyvinkin toistakymmentä dekkaria uskollisesti joka vuosi. Idyllinen Gotlanti on saanut olla näyttämönä mitä erilaisimmille murhateoille, ja kun vielä Mari Jungstedtkin sijoittaa dekkarinsa sinne, alkaa saari näyttää aika lailla epäilyttävältä murhien tyyssijalta. Tällä kertaa tapahtumat lähtevät liikkeelle ... Lue koko vinkki »
Pelkopeli

Kari Hanhisuanto: Pelkopeli

Kari Hanhisuannon yhdeksäs kirja ja viides dekkari Pelkopeli on syntynyt erikoisella tavalla: sen tapahtumapaikat ja henkilöt on koottu ehdotuksista, joita kirjailija keräsi kirjoittaessaan julkisilla paikoilla Kemissä. Kirja ei kuitenkaan ollenkaan tunnu paloista ja paikoista kokoon kerätyltä, vaan on päinvastoin hyvin tiivis ja jännittävä kokonai... Lue koko vinkki »
Toinen toistaan pahempi

Denise Rudberg: Toinen toista pahempi

Östermalmin kauniit, rohkeat ja varakkaat seikkailevat taas – syyttäjänsihteeri Marianne Jidhoff, rikoskomisario Torsten Ehn ja konstaapeli Augustin Madrid tulivat lukijoille tutuksi jo ensimmäisestä suomennetusta Denise Rudbergin dekkarista Yksi tappava syrjähyppy (Into 2015). Tällä kertaa heitä työllistää sijoitusyhtiö Chinese Wall, jonka osak... Lue koko vinkki »
Sinulle ei jää ketään

Anna Karolina Larsson: Sinulle ei jää ketään

Viime aikoina lukemissani dekkareissa on tuntunut olevan erityisen paljon rikoksia lapsia kohtaan – Katarina Wennstamin Kivisydämessä tutkittiin vauvan pahoinpitelytapausta ja Samuel Bjørkin Minä matkustan yksin ­-kirjassa sarjamurhaaja vaani kuusivuotiaita tyttöjä. Anna Karolina Larssonin uuden kirjan avausrikos on sitten näitäkin paljon vasten... Lue koko vinkki »
Juhannusmurha

Viveca Sten: Juhannusmurha

Vaihteeksi dekkari, jossa ei ole sarjamurhaajaa! Viveca Stenin uusin suomennettu kirja on neljäs Sandhamnin murhat -sarjassa ja kertoo Victorista, jonka elämä saa surullisen lopun nuorison viettäessä juhannusta. Viini ja väkevät virtaavat, parisuhteita lopetetaan ja aloitetaan, eikä homma oikein ole hanskassa: yksi ja toinen örveltää ja sammuu. ... Lue koko vinkki »
Minä matkustan yksin

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin

Olen lukenut vuosien kuluessa huomattavan määrän dekkareita, viime vuosina erityisen paljon pohjoismaisia murhatarinoita. Tähän joukkoon liittyy nyt Samuel Bjørk, joka on norjalaisen muusikko­kirjailijan Frode Sander Øienin salanimi. Minä matkustan yksin onkin monella tavalla tyypillinen tämän hetken skandidekkari: on sarjamurhaaja, on poliiseja jo... Lue koko vinkki »