Yhdestoista käsikirjoitus

Anne Holt: Yhdestoista käsikirjoitus

Tätä Anne Holtin uutta dekkaria aloittaessa kiinnittyi huomio kuten tavallista ensiksi kirjan nimeen. Nyt sillä onkin aivan erityinen merkitys, sillä Yhdestoista käsikirjoitus on yhdestoista osa Holtin ansiokasta Hanne Wilhelmsen -sarjaa. Taisipa olla kirjailijalla vähän hymy huulillaan tätä suunnitellessaan. Romaanissa risteää kaksi juonta. Ens... Lue koko vinkki »
Kuumaa maitoa

Deborah Levy: Kuumaa maitoa

Olimme aloittaneet uuden luvun äidin jalkojen historiassa, ja se oli tuonut meidät Etelä-Espanjan puoliaavikolle. Äiti, Rose, sairastaa outoa jalkasairautta; hän ei kykene seisomaan, ja kivut ja kolotukset ovat ainaisena seurana. Tytär, kirjan minäkertoja, on 25-vuotias Sofia, joka on koko ikänsä joutunut seuraamaan Rosen sairautta, sen epämäär... Lue koko vinkki »
Liekit

Lina Bengtsdotter: Liekit

Lina Bengtsdotterilta on suomennettu vuosikymmenen vaihteessa oikein laadukas rikostutkija Charlie Lagerin tutkimuksista kertova trilogia. Nyt kirjailijan kerronta siirtyy pois Gullspångin pikkukylästä kuvitteelliseen Silverbrohon, joka ei ole myöskään mikään varsinainen metropoli vaan pieni yhteisö, jossa kaikki tuntevat toisensa. Silverbrosta ... Lue koko vinkki »
Taivaankartano

Nilla Kjellsdotter: Taivaankartano

Uskonnolliset ryhmittymät ja niiden sisällä tapahtuneet väärinkäytökset, katoamiset ja tietenkin murhat ovat olleet suosittu aihe dekkarikirjallisuudessa: ihan ensimmäisenä muistiini tuli niinkin raju esimerkki kuin Mariette Lindsteinin Lahko-trilogia, joka kuvasi skientologistyyppistä yhteisöä. Kuvaavaa näille dekkareille on ollut se, että ne kert... Lue koko vinkki »
Tapaus

Annie Ernaux: Tapaus

Annie Ernaux voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2022, eikä suotta. Tämä käsillä oleva pienoisromaani Tapaus kertoo väkevästi, että hän on mestarillinen kirjailija. Teos on käsittääkseni suoraa autofiktiota, kokemusta kirjailijan omasta elämästä, mutta myös kaunokirjallisuutta mitä suurimmassa määrin.  Kirjan minäkertoja – ehkä minulla o... Lue koko vinkki »
Yö. Uni. Kuolema. Ja tähdet.

Joyce Carol Oates: Yö. Uni. Kuolema. Ja tähdet.

Enpä ole vähään aikaan lukenutkaan melkein tuhatsivuista tiiliskivikirjaa – tuntui usein, että jaksanko enää moisiin tarttuakaan, ne ovat nuoremmille ja reippaammille lukijoille ja että ne ovat enimmäkseen kuitenkin niin sanottuja lukuromaaneja, viihdettä ja tarinointia. Mutta Joyce Carol Oates osoitti, että olen jälleen kerran väärässä ennakkoluul... Lue koko vinkki »
Pariisin kirjakauppias

Kerri Maher: Pariisin kirjakauppias

On luultavasti ihan ensin pakko todeta vähän nolona, etten ole juurikaan lukenut Bazar-kustantamon romaaneja, koska olen tuominnut ne alusta loppuun sellaisiksi hyvän mielen kirjoiksi, jotka eivät juurikaan sovi synkälle persoonalleni. No, ehkäpä tämä Pariisin kirjakauppias oli jossain mielessä juuri sitä genreä, mutta onneksi tosi paljon muutakin:... Lue koko vinkki »
Kotiapulainen

Freida McFadden: Kotiapulainen

Olin kuullut tästä kirjasta paljon etukäteen: kukaan ei ollut toki paljastanut juonen kiemuroita enkä minäkään aio sitä tässä tehdä, mutta Kotiapulaista pidettiin erityisen koukuttavana ja jännittävänä ja loppuratkaisultaan yllättävänä romaanina.  Millie on juuri vapautunut vankilasta eikä hänellä ymmärrettävästi ole paljon mitään, hän asuukin v... Lue koko vinkki »
Lucy meren rannalla

Elizabeth Strout: Lucy meren rannalla

Miten olikaan ihanaa tavata taas Lucy Barton läheisineen! Luulin jo jättäneeni heille jäähyväiset Stroutin edellisessä kirjassa Voi William!, mutta toisin kävi, ja niin sainkin hienon lukukokemuksen jälleen kerran. Tätä romaania ei muuten missään vaiheessa mainostettu edes itsenäisenä jatko-osana tuolle aiemmalle Voi Williamille!, mutta mielestäni ... Lue koko vinkki »
Vanhene kuin ruotsalainen

Margareta Magnusson: Vanhene kuin ruotsalainen : elämänohjeita eräältä, joka (todennäköisesti) kuolee ennen sinua

Margareta Magnusson, joka tuli sekä meille suomalaisille että monen muunkin maalaisille tutuksi kuolinsiivouksesta kertovalla kirjallaan Mitä jälkeen jää (2018), on nyt kirjoittanut omalla tavallaan hyvin viehättävän kirjan ikääntymisestä. En ole saavuttanut Magnussonin kunnioitettavaa ikää – hän kertoo jossain kohtaa olevansa 86-vuotias – mutta tä... Lue koko vinkki »
Laupias samarialainen

Cilla Börjlind ja Rolf Börjlind: Laupias samarialainen

Laupias samarialainen? Mitä tekemistä tällä Raamatun vertauksella nykyajan ruotsalaisen dekkarin kanssa? Vertauksessahan puhuttiin ojanpohjalle jääneestä pahoinpitelyn uhrista, jonka ohi kulkivat papit ja muut arvovaltaiset henkilöt, mutta halveksittu samarialainen auttoi häntä. Yhteys ei tulekaan esille ihan pian, mutta paljon tässä kirjassa tapah... Lue koko vinkki »
Maailma on minun

Edith Södergran: Maailma on minun : runoja ja valokuvia

Ihan heti täytyy sanoa, että tämä kirja oli minusta hurmaava, vaikka luulinkin jo Edith Södergranin lyriikan jääneen omalta kohdaltani jonnekin nuoruuteen. Ei ollenkaan! Päinvastoin, nyt paljon myöhemmin monet runoista puhuivat aivan uudella tavalla. Edith Irene Södergran (1892–1923) oli varmastikin tunnetuin lyriikan modernismin tuoja Suomeen; ... Lue koko vinkki »
Neiti Ogilvy löytää itsensä

Radclyffe Hall: Neiti Ogilvy löytää itsensä

Radclyffe Hall (1880–1943) oli englantilainen runoilija ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten lesborakkautta kuvaavasta romaanistaan The Well of Loneliness, joka ilmestyi vuonna 1928 (suom. Yksinäisyyden kaivo 2010). Nyt pienkustantamo Oppian on tehnyt ihan hyvän kulttuuriteon julkaisemalla suomeksi novellikokoelman Neiti Ogilvy löytää itsensä. S... Lue koko vinkki »
Tyyni valtameri

Kai Aareleid: Tyyni valtameri

Tyyni valtameri oli merkillisellä, lähes mystisellä tavalla erikoinen lukukokemus. Aareleidin edellinen suomeksi julkaistu teos Korttitalo ei valitettavasti tullut käsiini, mutta siinä on jälleen kerran yksi surullinen puute lukuhistoriassani. Tyynen valtameren keskiössä ovat äiti ja tytär, Emma ja Stella, ja heidän tarinoitaan reunustavat vielä... Lue koko vinkki »
Jääkylmä aurinko

Lilja Sigurðardóttir: Jääkylmä aurinko

Luin nyt lyhyehkössä ajassa toisen islantilaisen dekkarin. Ragnar Jónassonin Tuhkayö oli hyvin perinteinen dekkari, sellainen arvoitustyylinen whodunit-kirja. Tämä nyt käsillä oleva Lilja Sigurðardóttirin Jääkylmä aurinko on aika lailla erilainen, mutta jotain hyvin perinteistä siinäkin on:  mennäänkin ihan vanhoihin perinteihin, koska pääosassa se... Lue koko vinkki »
Yksityiskohdat

Ia Genberg: Yksityiskohdat

Elämme oman tarinamme puitteissa monta pienempää elämää muiden kanssa, ihmisten jotka tulevat ja menevät, ystävien jotka katoavat omille teilleen tai lasten jotka kasvavat – en vain ole koskaan ymmärtänyt, missä ne varsinaiset puitteet ovat. Kaikki vaikuttaa itsestäänselvältä kun minulla on kuumetta tai kun olen rakastunut, silloin ”minä” väistyy j... Lue koko vinkki »
Tuhkayö

Ragnar Jónasson: Tuhkayö

Tuhkayö-dekkarin taustana on ihan todellinen tapaus, monen muistama Eyjafjallajökull-tulivuorenpurkaus Islannissa maaliskuussa 2010; se levitti tuhkaa ympäri Eurooppaa ja sekoitti lentoliikenteen. Tuhkan harmaus tuntuu yhä kesäisessä Siglufjörðurin pikkukylässä. Sinnehän vastavalmistunut poliisi Ari Thor tuli töihin aiemmin ilmestyneessä Lumisokea-... Lue koko vinkki »
Yksi meistä katoaa

Fiona Barton: Yksi meistä katoaa

Rikoskomisario Elise King on joutunut jäämään sairauslomalle työstään pienessä Ebbingin kaupungissa rinnanpoistoleikkauksen vuoksi. Jostain syystä hän pyrkii kätkemään sairautensa työtovereiltaan ja muilta kyläläisiltä mahdollisimman tarkkaan. Samaan aikaan olisi tietysti pysyttävä poissa poliisin tehtävistä, mutta kun kylän asukas, rikas liikemies... Lue koko vinkki »
Haikaran valitus

Ann Cleeves: Haikaran valitus

Ann Cleeves aloitti Devoniin sijoittuvan Kahden joen välissä -sarjan vuonna 2022 suomennetulla romaanillaan Lokin huuto. Keskeisessä roolissa, siis keskeisenä poliisina, toimii rikoskomisario Matthew Venn, alaisinaan räiskyvä punapää (voisikohan muuten mitään muuta määrettä punatukkaisiin liittääkään?) Jen sekä hieman kiipijämäinen mutta ylimmän po... Lue koko vinkki »
Ylioppilaskoti

Alba de Céspedes: Ylioppilaskoti

Olen lukenut tämän kirjan joskus hyvin nuorena, koska se Alba de Céspedesin Kielletyn päiväkirjan lailla asusti lapsuudenkotini melko suppeassa kirjahyllyssä. Lukukokemuksesta ei ole kuitenkaan jäänyt oikeastaan mitään muistoa, se on sulautunut tuohon aikaan ahmimieni kirjojen vuolaaseen virtaan. Aloitin siis Ylioppilaskotiin tutustumisen ihan noll... Lue koko vinkki »