Kolme kesäkuun päivää -kirjan kannessa on maalaus talon kulmasta. Auringonpuoleinen seinä on valkoinen, varjonpuoleinen sininen. Aurinkoisella seinällä on ikkuna, jossa on kissa. Talon edustalla on kukkapenkki.

Anne Tyler: Kolme kesäkuun päivää

Olen useamman kerran törmännyt esimerkiksi somen kirjallisuusryhmissä mielipiteisiin siitä, ettei Anne Tylerin kirjoja kerrassaan jaksa lukea, koska niissä ei tapahdu mitään. Mutta olen täysin eri mieltä – voi, miten paljon niissä tapahtuukaan! Ei ehkä mitään ulkoisen juonen rajuja käänteitä, mutta sitäkin enemmän sisäisen maailman myrskyjä. Tämä k... Lue koko vinkki »
Huurre-kirjan kannessa on valokuva talvisesta puistosta jossa näkyy ihmisen siluetti. Toisessa reunassa puut ovat valaistu punaisiksi.

Piia Helander: Huurre

Hyvinkään kaupungin kyljessä on ihan oikeastikin eksoottisesti nimetty Sveitsin luonnonpuisto, ja sieltä löytyy tämän Piia Helanderin uuden kirjan aloittava kuolemantapaus: mäkihyppykuopasta on luonnollisesti koiranulkoiluttaja löytänyt miehen ruumiin. Kyseessä on paikallinen tunnettu toimittaja, mutta onko hän pudonnut pahasti vai surmattu? Vanhem... Lue koko vinkki »
Kirjeitä läsnäolosta -kirjan kannessa on piirros, jossa on kaksi kukkaa ja niiden ympärillä kaksi perhosta.

Sirpa Kähkönen ja Mari Leppänen: Kirjeitä läsnäolosta

Kirjeiden kirjoittaminen on ikivanha tapa jäsentää omaa ajattelua, saada virikkeitä toisen pohdinnoista ja asettua rauhalliseen, odottavaan, hyväksyvään mielentilaan. Näillä sanoilla alkaa kirjailija Sirpa Kähkösen ja Turun piispa Mari Leppäsen välinen parin vuoden kirjekokoelma. Molemmat naiset ovat tavallaan sanankäytön ammattilaisia: Kähköne... Lue koko vinkki »
Kuoleman oppitunti -kirjan kannessa on synkkä valokuva pilvisestä taivaasta kirkontornin yläpuolella. Tornin ympärillä lentää iso lintuparvi.

Ann Cleeves: Kuoleman oppitunti

Brittiläisen etevän dekkaristin Ann Cleevesin tuotanto on tavattoman laaja; parhaiten hänet tunnetaan televisiollekin sovitetuista Vera Stanhope- ja Shetlanti-sarjoistaan, mutta hän on julkaissut suomeksi kääntämättömiä kirjoja jo 1980-luvun puolivälistä asti. Tällainen piintynyt Cleeves-fani voi vain huokailla, että saataisiinpa ne meillekin vielä... Lue koko vinkki »
Kohti kehorauhaa -kirjan kannessa on ruskealla taustalla valokuva maassa loikoilevasta Veera Papinojasta pukeutuneena hihattomaan toppiin ja mikroshortseihin.

Veera Papinoja: Kohti kehorauhaa : Irti dieettikulttuurin kahleista

”Elämä alkaisi vasta sitten, kun saisin laihdutettua”, mietti nuori Veera Papinoja opetellessaan kuntosalitreenien maailmaan, ja itse asiassa tämä sama aikataulu oli ollut hänen mielessään jo ihan lapsesta saakka. Ei nyt vaan sitten kun. Kuinka monia dieettejä ja liikuntaohjelmia hän ehtikään kokeilla, kun ne aloitettiin jo 7-vuotiaana koulun terve... Lue koko vinkki »
Helios-kirjan kannessa on synkkäsävyiseksi käsitelty kuva yksinäisestä ratsastajassa pellolla. Taivaalla on synkät pilvet ja kuvaa kehystää joka puolelta tumma kasvustomainen kuvio.

Piia Helander: Helios

Hyvälaatuinen kotimainen esikoisdekkari on aina hauska tapaus, etenkin jos se vielä sijoittuu lukijalle mieluisaan maailmaan (ratsastuskoulu) ja peräti tutulle paikkakunnalle, muttei kuitenkaan ihan kotiseuduille (Hyvinkää) ja on kaiken kaikkiaan hyvin kirjoitettu ja rakennettu.  Nuori äidinkielenopettaja ja freelance-toimittaja Sandra Dahl... Lue koko vinkki »
Aivan viime hetkellä -kirjan kannessa on piirros kaupunkia halkovasta joesta, jonka varrella on taloja ja jonka ylittää silta. Taivas on kirkkaan punainen.

Claire Keegan: Aivan viime hetkellä : kertomuksia naisista ja miehistä

Kasvatti on pieni jalokivi, lajissaan aivan poikkeuksellinen. Erikseen on vielä mainittava kokeneen kääntäjän Kristiina Rikmanin ilmava, kaunis suomennos. Näin kirjoitin Kirjavinkkeihin parisen vuotta sitten Claire Keeganin Kasvatti-nimisestä pienoisromaanista, joka oli minulle koostaan huolimatta suuri lukuelämys, ja nämä näkemykseni pysyvät e... Lue koko vinkki »
Varjo lankeaa -kirjan kannessa on pieni mökki synkän metsän laidassa. Kannen yläosassa on naisen kuva hartioista ylöspäin. Naisen kasvot näkyvät vain osittain ja puiden latvojen siluetin maskaamana.

Cilla Börjlind ja Rolf Börjlind: Varjo lankeaa

Runsaasta ruotsalaisten dekkarien parvesta Cilla ja Rolf Börjlindin sarja Olivia Rönningin ja Tom Stiltonin tutkimuksista on ollut yksi mielenkiintoisemmasta päästä; rikostutkinta on kuljettanut parivaljakkoa sinne sun tänne pitkin maailmaa, mutta nyt uusimmassa kirjassa ollaan Pohjois-Ruotsissa Jämtlandissa, ja lukija johdatetaan keskelle periruot... Lue koko vinkki »
Filatelistin kannessa on sinisävyinen talvinen alppikylä vuorilaaksossa. Etualalla on pinsetit, jotka pitelevät veristä sveitsiläistä postimerkkiä.

Nicolas Feuz: Filatelisti

Joku koiranleuka on irvaillut, että sveitsiläisen luovuuden suurimmat ilmentymät ovat käkikello ja emmentaljuusto. En osaa sanoa, tunkeutuuko Nicolas Feuz kirjailijana tähän joukkoon, mutta joka tapauksessa hänen jännitysromaaninsa Filatelisti oli hengästyttävä, osin suorastaan hurja lukukokemus. Joten jälleen kerran on sisältövaroitus paikallaan: ... Lue koko vinkki »
Hildur-villapaitojen kannessa on kirjan tekijät selin kameraan, päällään villapaidat. Taustalla näkyy veden takana oleva luminen kukkula.

Satu Rämö ja Sigriður Sif Gylfadóttir: Hildur-villapaidat

Satu Rämön dekkarien ja islantilaisneuleiden ystäviä hemmoteltiin jo vuonna 2022 kirjalla Siggan ja Satun islantilaiset villapaidat. Nyt saamme sitten jatkoa: Hildur-villapaidat -kirja sisältää 13 värikylläistä neuletta, jotka on teemoitettu Rämön huippusuositun kirjasarjan henkilöiden mukaan: itsensä Hildurin lisäksi löytyy nimikkoneule esimerkiks... Lue koko vinkki »
Viimeisen piilon kannessa on sinisävyistä heinikkoa, jonka seassa näkyy sumeana lapsen siluetti.

Mattias Edvardsson: Viimeinen piilo

Pitäisiköhän aloittaa taas kerran kirjavinkki sillä tavanomaisella dekkaripaasauksella? Kyllä kai, sillä olen viime vuosina kovasti ihmetellyt, miksi niin perin moni varsinkin pohjoismaisista dekkareista käsittelee lapsiin tai nuoriin tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa tai ainakin sen uhkaa. Olen sekä todellisessa elämässä että somen syövereissä kuul... Lue koko vinkki »
Sysipimeän kannessa on kaksikerroksinen talo yössä, tähtitaivaan ja revontulien alla. Talon yläkerran päätyikkunassa paistaa valo.

Ragnar Jónasson: Sysipimeä

Ragnar Jónassonin laajahko tuotanto on islantilaisdekkarien ja nordic noirin parhaimmistoa, eikä hänen kirjojensa laatu ole vuosien kuluessa heikentynyt. Itse asiassa Ragnarin teoksista on käännetty suomeksi vain osa eikä niitäkään missään kronologisessa järjestyksessä: Ari Thor -sarjan viisi suomennettua osaa julkaistiin alkukielellä jo vuosina 20... Lue koko vinkki »
Enbuske : Elämänkerta [sic] -kirjan kannessa on neljä valokuvaa Tuomas Enbuskesta vuosien varrelta.

Tuomas Marjamäki: Enbuske : Elämänkerta [sic]

En lue kovinkaan usein elämäkertoja, en ainakaan jos ne on kirjoitettu nuorehkoista suomalaisista miehistä enkä sitäkään vähää, jos kirjan kohde on toiminnallaan jotenkin ärsyttänyt minua. Mikä minut sai kuitenkin tarttumaan Tuomas Enbusken elämäkertaan? Ehkäpä vastaus löytyy osittain televisiosta. Muistan katselleeni 2000-luvun alkupuolella ene... Lue koko vinkki »
Tattarisuon noitapiirin kannessa on mustavalkoinen valokuva mustaan pukuun, valkoiseen paitaan ja kravattiin pukeutuneesta Vilho Kalliosta. Taustalla on valokuva, jossa tutkitaan Tattarisuota. Kannen kulmissa on okkultistisia symboleja.

Aki Ollikainen: Tattarisuon noitapiiri

”Jäljet johtavat sylttytehtaalle”. Tämän varsinkin aiemmin tunnetun lausahduksen alkuperä ei liene kaikille tuttu, mutta Aki Ollikaisen uusi kirja avaa sen: kysymys on 1930-luvun alkupuolella sattuneesta Tattarisuon tapauksesta, jonka tiimoilla kyseiseltä suolta löytyi runsain määrin ihmisen ruumiinosia. Mutta ei, jäljet eivät johtaneet paikallisen... Lue koko vinkki »
Viimeinen pari uunista ulos -kirjan kannessa on kahtia revitty vanha mustavalkoinen hääkuva.

Mia Franck: Viimeinen pari uunista ulos

”Uskottomuus on niin kutsutusti pätevä syy avioeroon, jos toinen huutaa että toinen on ollut jonkun toisen kanssa, laki tulee vastaan ja päästää heidät vapaiksi, sillä monogamia on ilmeisesti tärkeämpää kuin mikään muu”, pohtii Henrik, toinen tämän kirjan päähenkilöistä. Hän on ollut jo pitkälti toistakymmentä vuotta naimisissa Liselottin eli Lizin... Lue koko vinkki »
Pimeyden polut -kirjan kannessa on ylhäältä kuvattu metsikön halki kulkeva talvinen ja öinen kapea yhden auton mentävä metsätie, jota pitkin ajaa auto. Kannen tekstien päällä on veripisaroita.

Camilla Grebe: Pimeyden polut

Camilla Grebe on erityisen tuottelias dekkaristi; häneltä on julkaistu aiemmin suomeksi kuusi Pimeän puoli -sarjan romaania ja sen lisäksi peräti kahdeksan kirjaa, jotka on kirjoitettu erilaisina yhteistuotantoina. Mutta Grebellä laatu ei ole korvautunut määrällä, kaukana siitä, ja myös tämä uusin teos oli monella tavalla tasokas dekkari.  Pimey... Lue koko vinkki »
Surmasataman kannessa on sumea valokuva satamasta, jossa on laivoja laiturissa.

Timo Sandberg: Surmasatama

Timo Sandbergin dekkarisarja etsivä Otso Kekistä alkoi vuonna 2013 ilmestyneellä Vuoden johtolanka -palkinnon saaneella romaanilla Mustamäki. Nyt sarjassa on päästy jo kahdeksanteen osaan ja ajassa siirrytty 1920-luvulta 1950-luvulle. Otso Kekki on edelleen tarkkana ja terävänä, vaikka polvi vähän reistaileekin. Otso on edelleen yhdessä venäläissyn... Lue koko vinkki »
Nyt kun kirjoitan tätä -kirjan kannessa on valokuva Merete Mazzarellasta, joka pitelee kasvojaan kädellään.

Merete Mazzarella: Nyt kun kirjoitan tätä

Olen vuosien kuluessa – tarkemmin sanottuna vuodesta 1985 alkaen – lukenut lähes kokonaan Merete Mazzarellan laajan tuotannon, ja tähän uuteen kirjaan syventyessäni tuntui usein siltä, kuin joku itseäni vähän vanhempi ja viisaampi ja sivistyneempi ystävä olisi puhunut kanssani vaikkapa kahvilan tai kirjaston tai oman olohuoneen hämyssä.  Tällä k... Lue koko vinkki »
Ruumiin rajat -kirjan kannessa on mustavalkoinen valokuva miehestä istumassa hammamin altaassa.

Olivia Laing: Ruumiin rajat : kirja vapaudesta

Olin syvästi vaikuttunut luettuani Olivia Laingin ensimmäisen suomeksi ilmestyneen esseekokoelman Yksinäisten kaupunki (2024). Siinä Laing käsitteli New Yorkia neljän kuvataiteilijan kohtalon kautta. Nyt Teos-kustantamo on kunnostautunut julkaisemalla Laingilta myös toisen kokoelman, ja se on yhtä lailla hyvin nautittava kokonaisuus. Nyt Laing e... Lue koko vinkki »