Tytön tarina -kirjan kannessa on mustavalkoinen valokuva sängylle käpertyneestä nuoresta naisesta.

Annie Ernaux: Tytön tarina

Nobelin kirjallisuuspalkinto myönnetään Annie Ernaux’lle rohkeudesta ja mestarillisesta tarkkuudesta, jolla hän paljastaa henkilökohtaisen muistin juuret, sen vieraantuneisuuden ja muistamisen yhteisölliset rajat. Näin Ruotsin akatemia perusteli maailman merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon myöntämistä ranskalaiselle Annie Ernaux’lle vuonna 202... Lue koko vinkki »
Elämäni ilman sinua -kirjan kannessa on 1970-luvulta oleva valokuva, jossa kaksi vastavaloon kuvattua tyttöä katsoo kohti kameraa.

Lotta Lehtikari ja Anna Pihlajaniemi: Elämäni ilman sinua

Kirjan kansi on 1970-luvun henkisesti oranssinruskea. Siinä kaksi pientä tyttöä katsoo vastavalossa kirjan lukijaa; isompi on täysin vakava, ja pienemmänkin poskiin kovertuvat hymykuopat ovat melko väkinäiset.  Pipsa ja Lotta. Isosisko ja pikkusisko, joiden kasvoilta ilo on paennut. ”Me jäimme ilman äidin rakkautta. Olimme äidille rasite ja... Lue koko vinkki »
Ukko ja onnen aika -kirjan kannessa on piirros borderterrieri Ukosta katselemassa kannettavan tietokoneen näyttöä, jossa on tekstiä.

Jari Tervo ja Kati Tervo: Ukko ja onnen aika

Koska olen parantumaton koiraihminen, Jari ja Kati Tervon kirjat borderterrieristään Ukosta ovat olleet mieluisaa luettavaa; Jari Tervon "varsinaiset" romaanit ovat aina jääneet minulle vähän vieraiksi, kun taas Kati Tervon kirjoista olen pitänyt kovastikin. Mutta näissä lämpimän humoristisissa Ukko-kirjoissa heidän kirjailijanlaatunsa ovat mukaval... Lue koko vinkki »
Haluan kuulla kaiken -kirjan kannessa on vaaleanpunaisen oranssi kukka, erilaisia beigen ja ruskean sävyjä ja tekstuureja ja haaleaa vanhaa painojälkeä.

Elizabeth Strout: Haluan kuulla kaiken

Elizabeth Stroutista on vuosien kuluessa tullut hyvin rakastettu kirjailija täällä Suomessa, eikä ihme: hänen kirjoissaan kohtaavat ilmeikkäät henkilöt, polveileva juonenkuvaus ja uskottavat miljööt. Tuntuisi väärältä alentaa Stroutin kirjoja miksikään lukuromaaneiksi, sillä ne eivät suinkaan aina päästä lukijaansa helpolla, mutta eivät ole myöskää... Lue koko vinkki »
Haamutarinoita-kirjan kannessa on mustavalkoinen valokuva Paul Austerista ja Siri Hustvedtista.

Siri Hustvedt: Haamutarinoita

Kaikki me kuolemme, mutta vain harva ymmärtää, että elämä voi päättyä pian. Vaikka olin usein kuvitellut, millaista elämäni olisi ilman Paulia, aloin leikitellä ajatuksella useammin. Kuvittelin kuljeskelevani yksin talossamme. Kuvittelin suruni. Jos isäsi kuolee, minä menetän arkeni, sanoin tyttärellemme Sophielle. Pidetty, suorastaan rakastett... Lue koko vinkki »
Löydän sinut -kirjan kannessa on kuva myrskyävästä synkästä ja kallioisesta merestä, jossa kyntää laiva.

Yrsa Sigurðardóttir: Löydän sinut

Kyllä Yrsa Sigurðardóttir osaa! Löydän sinut -romaani on itsenäinen kolmas osa Musta jää -nimistä sarjaa, ja kaikki osat ovat olleet omalla tavallaan perin hyytäviä. Sarjan jännitys ei suinkaan perustu äärimmäiseen väkivallalla mässäilyyn. Ei, pakolliset murhat ynnä muut kyllä tapahtuvat, mutta eniten lukija tulee vaikutetuksi ilmapiirin ja henkilö... Lue koko vinkki »
Kun mieli hajoaa -kirjan kannessa on tummansiniseksi sävytetty valokuva nuoresta naisesta seisomassa sänkynsä vieressä makuuhuoneessa. Kirjan nimi on isoin kirjaimin kuvan päällä ja "hajoaa"-sana on kuluneen näköinen. Naisen kasvojen päällä on viivapiirros kissan kasvoista.

Jose Riikonen: Kun mieli hajoaa : Lyytin tarina

Skitsoaffektiivinen häiriö, josta tässä kirjassa puhutaan, ei ole kovin yleisesti tunnettu psyykkinen sairaus. Se kuuluu skitsofrenian kirjoon, mutta sisältää lisäksi voimakasta maniaa tai masennusta, joita olemme tottuneet pitämään kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireina. Lyyti, kirjan keskeinen henkilö, kärsii siis erilaisista hallusinaatioista j... Lue koko vinkki »
Kolme kesäkuun päivää -kirjan kannessa on maalaus talon kulmasta. Auringonpuoleinen seinä on valkoinen, varjonpuoleinen sininen. Aurinkoisella seinällä on ikkuna, jossa on kissa. Talon edustalla on kukkapenkki.

Anne Tyler: Kolme kesäkuun päivää

Olen useamman kerran törmännyt esimerkiksi somen kirjallisuusryhmissä mielipiteisiin siitä, ettei Anne Tylerin kirjoja kerrassaan jaksa lukea, koska niissä ei tapahdu mitään. Mutta olen täysin eri mieltä – voi, miten paljon niissä tapahtuukaan! Ei ehkä mitään ulkoisen juonen rajuja käänteitä, mutta sitäkin enemmän sisäisen maailman myrskyjä. Tämä k... Lue koko vinkki »
Huurre-kirjan kannessa on valokuva talvisesta puistosta jossa näkyy ihmisen siluetti. Toisessa reunassa puut ovat valaistu punaisiksi.

Piia Helander: Huurre

Hyvinkään kaupungin kyljessä on ihan oikeastikin eksoottisesti nimetty Sveitsin luonnonpuisto, ja sieltä löytyy tämän Piia Helanderin uuden kirjan aloittava kuolemantapaus: mäkihyppykuopasta on luonnollisesti koiranulkoiluttaja löytänyt miehen ruumiin. Kyseessä on paikallinen tunnettu toimittaja, mutta onko hän pudonnut pahasti vai surmattu? Vanhem... Lue koko vinkki »
Kirjeitä läsnäolosta -kirjan kannessa on piirros, jossa on kaksi kukkaa ja niiden ympärillä kaksi perhosta.

Sirpa Kähkönen ja Mari Leppänen: Kirjeitä läsnäolosta

Kirjeiden kirjoittaminen on ikivanha tapa jäsentää omaa ajattelua, saada virikkeitä toisen pohdinnoista ja asettua rauhalliseen, odottavaan, hyväksyvään mielentilaan. Näillä sanoilla alkaa kirjailija Sirpa Kähkösen ja Turun piispa Mari Leppäsen välinen parin vuoden kirjekokoelma. Molemmat naiset ovat tavallaan sanankäytön ammattilaisia: Kähköne... Lue koko vinkki »
Kuoleman oppitunti -kirjan kannessa on synkkä valokuva pilvisestä taivaasta kirkontornin yläpuolella. Tornin ympärillä lentää iso lintuparvi.

Ann Cleeves: Kuoleman oppitunti

Brittiläisen etevän dekkaristin Ann Cleevesin tuotanto on tavattoman laaja; parhaiten hänet tunnetaan televisiollekin sovitetuista Vera Stanhope- ja Shetlanti-sarjoistaan, mutta hän on julkaissut suomeksi kääntämättömiä kirjoja jo 1980-luvun puolivälistä asti. Tällainen piintynyt Cleeves-fani voi vain huokailla, että saataisiinpa ne meillekin vielä... Lue koko vinkki »
Kohti kehorauhaa -kirjan kannessa on ruskealla taustalla valokuva maassa loikoilevasta Veera Papinojasta pukeutuneena hihattomaan toppiin ja mikroshortseihin.

Veera Papinoja: Kohti kehorauhaa : Irti dieettikulttuurin kahleista

”Elämä alkaisi vasta sitten, kun saisin laihdutettua”, mietti nuori Veera Papinoja opetellessaan kuntosalitreenien maailmaan, ja itse asiassa tämä sama aikataulu oli ollut hänen mielessään jo ihan lapsesta saakka. Ei nyt vaan sitten kun. Kuinka monia dieettejä ja liikuntaohjelmia hän ehtikään kokeilla, kun ne aloitettiin jo 7-vuotiaana koulun terve... Lue koko vinkki »
Helios-kirjan kannessa on synkkäsävyiseksi käsitelty kuva yksinäisestä ratsastajassa pellolla. Taivaalla on synkät pilvet ja kuvaa kehystää joka puolelta tumma kasvustomainen kuvio.

Piia Helander: Helios

Hyvälaatuinen kotimainen esikoisdekkari on aina hauska tapaus, etenkin jos se vielä sijoittuu lukijalle mieluisaan maailmaan (ratsastuskoulu) ja peräti tutulle paikkakunnalle, muttei kuitenkaan ihan kotiseuduille (Hyvinkää) ja on kaiken kaikkiaan hyvin kirjoitettu ja rakennettu.  Nuori äidinkielenopettaja ja freelance-toimittaja Sandra Dahl... Lue koko vinkki »
Aivan viime hetkellä -kirjan kannessa on piirros kaupunkia halkovasta joesta, jonka varrella on taloja ja jonka ylittää silta. Taivas on kirkkaan punainen.

Claire Keegan: Aivan viime hetkellä : kertomuksia naisista ja miehistä

Kasvatti on pieni jalokivi, lajissaan aivan poikkeuksellinen. Erikseen on vielä mainittava kokeneen kääntäjän Kristiina Rikmanin ilmava, kaunis suomennos. Näin kirjoitin Kirjavinkkeihin parisen vuotta sitten Claire Keeganin Kasvatti-nimisestä pienoisromaanista, joka oli minulle koostaan huolimatta suuri lukuelämys, ja nämä näkemykseni pysyvät e... Lue koko vinkki »
Varjo lankeaa -kirjan kannessa on pieni mökki synkän metsän laidassa. Kannen yläosassa on naisen kuva hartioista ylöspäin. Naisen kasvot näkyvät vain osittain ja puiden latvojen siluetin maskaamana.

Cilla Börjlind ja Rolf Börjlind: Varjo lankeaa

Runsaasta ruotsalaisten dekkarien parvesta Cilla ja Rolf Börjlindin sarja Olivia Rönningin ja Tom Stiltonin tutkimuksista on ollut yksi mielenkiintoisemmasta päästä; rikostutkinta on kuljettanut parivaljakkoa sinne sun tänne pitkin maailmaa, mutta nyt uusimmassa kirjassa ollaan Pohjois-Ruotsissa Jämtlandissa, ja lukija johdatetaan keskelle periruot... Lue koko vinkki »
Filatelistin kannessa on sinisävyinen talvinen alppikylä vuorilaaksossa. Etualalla on pinsetit, jotka pitelevät veristä sveitsiläistä postimerkkiä.

Nicolas Feuz: Filatelisti

Joku koiranleuka on irvaillut, että sveitsiläisen luovuuden suurimmat ilmentymät ovat käkikello ja emmentaljuusto. En osaa sanoa, tunkeutuuko Nicolas Feuz kirjailijana tähän joukkoon, mutta joka tapauksessa hänen jännitysromaaninsa Filatelisti oli hengästyttävä, osin suorastaan hurja lukukokemus. Joten jälleen kerran on sisältövaroitus paikallaan: ... Lue koko vinkki »
Hildur-villapaitojen kannessa on kirjan tekijät selin kameraan, päällään villapaidat. Taustalla näkyy veden takana oleva luminen kukkula.

Satu Rämö ja Sigriður Sif Gylfadóttir: Hildur-villapaidat

Satu Rämön dekkarien ja islantilaisneuleiden ystäviä hemmoteltiin jo vuonna 2022 kirjalla Siggan ja Satun islantilaiset villapaidat. Nyt saamme sitten jatkoa: Hildur-villapaidat -kirja sisältää 13 värikylläistä neuletta, jotka on teemoitettu Rämön huippusuositun kirjasarjan henkilöiden mukaan: itsensä Hildurin lisäksi löytyy nimikkoneule esimerkiks... Lue koko vinkki »
Viimeisen piilon kannessa on sinisävyistä heinikkoa, jonka seassa näkyy sumeana lapsen siluetti.

Mattias Edvardsson: Viimeinen piilo

Pitäisiköhän aloittaa taas kerran kirjavinkki sillä tavanomaisella dekkaripaasauksella? Kyllä kai, sillä olen viime vuosina kovasti ihmetellyt, miksi niin perin moni varsinkin pohjoismaisista dekkareista käsittelee lapsiin tai nuoriin tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa tai ainakin sen uhkaa. Olen sekä todellisessa elämässä että somen syövereissä kuul... Lue koko vinkki »
Sysipimeän kannessa on kaksikerroksinen talo yössä, tähtitaivaan ja revontulien alla. Talon yläkerran päätyikkunassa paistaa valo.

Ragnar Jónasson: Sysipimeä

Ragnar Jónassonin laajahko tuotanto on islantilaisdekkarien ja nordic noirin parhaimmistoa, eikä hänen kirjojensa laatu ole vuosien kuluessa heikentynyt. Itse asiassa Ragnarin teoksista on käännetty suomeksi vain osa eikä niitäkään missään kronologisessa järjestyksessä: Ari Thor -sarjan viisi suomennettua osaa julkaistiin alkukielellä jo vuosina 20... Lue koko vinkki »