Tappajan näköinen mies

Matti Rönkä: Tappajan näköinen mies

Viktor Kärppä on paluumuuttaja, tappajan näköinen mies. Millanen se sitten on, jää lukijan "nähtäväksi". Päähenkilönä Kärppä saa toimeksiannon. Olisi löydettävä kadonnut vaimo. Sen jälkeen alkaakin kärppämäinen vauhti. Viron ja Suomen väliä ja suomalaisia, virolaisia, venäläisiä. Murhia! Kärppä siinä kaiken keskellä tapailee tyttöystävää ja huol... Lue koko vinkki »

Martti Linna: Tammikoti

Tammikoti on paikka eroaville pareille. Siis, jos ei millään pääse eroon, niin ei kun ilmoittautuu Tammikotiin. Siellä sitten käydään läpi kaikki ja parit alkavat olla kypsiä eroamaan toisistaan. Siis vaikka olisi eronnut, mutta silti ei pääse eroon toisistaan, niin Tammikodissa se hoituu. Tammikotia johtaa Pertti, Annen avustuksella. Erilaisia par... Lue koko vinkki »

Eppu Nuotio: Varjo

Tämä kirja oli kuin varjo, ei niin harmaa vaan niin kannoilla ja mukana koko ajan. Kun ei saanut sen siunaamaa rauhaa, ennen kuin kirja oli loppuun luettu. Eppu Nuotio jatkaa ansiokasta dekkarisarjaansa aina vaan paremmin. Pii Marin tv-toimittajan työssään hilluu tässäkin kirjassa pääosassa. Poliisina Juha Heino ja tietysti kaikki muut poliisit.... Lue koko vinkki »
Hyppy syvyyteen

Pasi Lönn: Hyppy syvyyteen

Yleensä luen ennemmin aikuisille suunnattuja dekkareita, mutta on varsin virkistävää tarttua välillä nuortenkirjaan. Kuka sanoo, että olisi luettava juuri ikään sopivaa kirjallisuutta tai kuka ylipäätään voi sanoa, mikä on kullekin ikäluokalle sopivaa. Nuorille tämä on sopiva ehkä siksi, että tässä kirjassa ei ole suoraa seksiä, ei väkivaltaa, eikä... Lue koko vinkki »
Pilvilinna joka romahti

Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti

Tämä "tiiliskivi" on Stieg Larssonin Millennium-trilogian viimeinen osa. Joi­denkin mielestä paras, mutta kyllä minua harmitti se, että se oli nimenomaan se viimeinen. Yritin lukea sitä säästellen, ettei olisi niin nopeasti mennyt lop­puun. Koko ajan oli mielessä, että mitään en saa enää lukea Stieg Larssonilta (kirjailija kuoli 2004), Kirja alk... Lue koko vinkki »
Tyttö joka leikki tulella

Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella

Tämä massiivinen opus on Stieg Larssonin trilogian toinen osa ja aivan yhtä mukaansatempaava kuin ensimmäinen osa Miehet jotka vihaavat naisia. Kertakaikkiaan, en ole ihan heti törmännyt mihinkään vastaavaan. Kirjassa menee monta koukuttavaa juttua niin, että sen lukemisesta tulee riippuvai­seksi. Tämän kirjan luin loppuun sillä lailla, että heräsi... Lue koko vinkki »
Miehet jotka vihaavat naisia

Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia

En ole erityisemmin perehtynyt ruotsalaisiin dekkareihin, mutta Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia ei ollut pettymys. Päinvastoin, olin heti niin koukussa kirjaan, että muu elämä meinasi jäädä. Heräsin jopa öisin lukemaan. Päähenkilönä on Mikael "Kalle" Blomkvist, toimittaja, joka saa vankeustuomion kunnianloukkauksesta. Hän saa sitten... Lue koko vinkki »
Yöpuisto

Outi Pakkanen: Yöpuisto

Taas on kirja taattua Pakkasta. Sitä suorastaan tempautui mukaan seuraamaan Helsingin ihmisten sielujen syövereitä. Pakkasen vankkumaton tyyli kuvata ihmisluonteita on aina vain niin hieno. Oli kyseessä lapsi tai aikuinen, niin henkilöt vain alkavat elämään. Kuinka monia kulissiperheitä sitä tässäkin maassa on. Tässä kirjassa on vaikuttava kuvau... Lue koko vinkki »
Pudotus

Matti Laine: Pudotus

Pudotus on Matti Laineen esikoisteos. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ja kaikenmoisia kiemuroita ja koukeroita niin, että oikein hämmästyttää kuinka kaikki on saatu kirjaan mahtumaan, vaikka sivuja on vain 223. Kirja tempaisee heti alusta asti mukaan niin juonellisesti kuin helpon luettavuuden takia. Lyhyitä kappaleita ja paljon replik... Lue koko vinkki »
Murhia Mankalassa

Ursula Auer: Murhia Mankalassa

Ursula Auer käsittää kirjailijapariskunnan Pentti Kirstilän ja Anja Angelin. Murhia Mankalassa on salapoliisiromaani, johon minun oli tartuttava kahdesta varsin hyvästä syystä. Ensinnäkin olen asunut Mankalassa eli maisemat ja miljöö olivat tuttuja ja oli kivaa lukea ja antaa mielikuvituksen piirtää tuttuja kasvoja kirjan henkilöille. Toinen syy... Lue koko vinkki »
Koskinen ja siimamies

Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies / Kuka sellaista tekisi

Luin peräjälkeen kaksi Seppo Jokisen komisario Koskisen seikkailuja. Yleensä en lue samalta kirjailijalta kahta kirjaa peräkkäin, mutta nyt vain jäin niin nakeliin. Ensin luin sen ihan ensimmäisen Koskinen ja siimamies (1996), sen jälkeen viimeisimmän Kuka sellaista tekisi (2008). Järjestyksellä ei ole mitään väliä, sillä kaikki Komisario Koskisen ... Lue koko vinkki »

Outi Pakkanen: Talvimies

Dekkarin ystäville Talvimies on oiva valinta. Taattua tuttua Pakkasta, joka ei ole minua ainakaan vielä pettänyt. Kirjassa johdatellaan niin taitavasti lukija ajattelemaan milloin ketäkin syylliseksi. Oikein ihana perinteinen dekkari, missä murhatusta tehdään nilkki, niin että pääsee rauhassa ajattelemaan, että joutikin kuolla. Sen jälkeen käydä... Lue koko vinkki »
Elämän kirkas keskipäivä

Alexander McCall Smith: Elämän kirkas keskipäivä

Olen suorastaan ihastunut A. McCall Smithin kirjoihin Mme Ramotswesta. Tämä Elämän kirkas keskipäivä oli sitä tuttua, herttaista tyyliä, johon olen tottunut ja jota aina odotan joka kirjalta. Kirja ja ne aiemmat kertovat Botswanasta ja alunperin minulla oli kamala ennakkokäsitys, ettei minulla ole mitään tekemistä minkään Afrikan kanssa maan kanssa... Lue koko vinkki »

Eppu Nuotio: Kosto

Kosto on suloinen, sanotaan, mutta tämä kirja on hyvä! Eppu Nuotio on niin uskomaton tekstin vääntäjä, kirjoittaapahan hän mitä tahansa. Dekkareitten saralla Kosto on toinen kirja, sillä ensimmäinen oli Musta. Molemmissa seikkailee pääosassa Pii Marin, tummaihoinen toimittaja. Paikka on Ylen aluetoimitus ja tottahan siellä tapahtuu murha. Murhan... Lue koko vinkki »