Lisa Genova: Edelleen Alice

"Minulla on ikävä itseäni." Edelleen Alice on yksityiskohtainen kuvaus siitä, kuinka varhainen alzheimerintauti yht'äkkiä suistaa Alicen elämän raiteiltaan. Kirjailija Lisa Genova on Harvardin yliopiston neurotieteiden tohtori, mikä selittää sen, että tätä romaania lukiessa sen fiktiivisyys useasti unohtuu. Teksti on hyvin seikkaperäistä ja k... Lue koko vinkki »

Ian McEwan: Ikuinen rakkaus

"Rakkauden sairaalloiset lisäulottuvuudet eivät ainoastaan sivua normaalin kokemisen kenttää, vaan ovat sen kanssa osittain päällekkäiset, eikä aina ole helppo hyväksyä sitä tosiseikkaa, että yksi arvokkaimmiksi kokemistamme asioista saattaakin saumattomasti niveltyä sairauteen." Sen oli tarkoitus olla ihastuttava piknik-hetki, Joen ja hänen avo... Lue koko vinkki »
Viattomuuden museo

Orhan Pamuk: Viattomuuden museo

"Jos näkee unta, että vaeltaa paratiisissa ja saa siellä kukan merkiksi siitä että sielu on todella vaeltanut paratiisissa, ja herättyään huomaa, että se kukka on yhä kädessä - niin entä sitten?" — Samuel Taylor Coleridge, Muistikirja Jos kuulisit hänen kertomuksensa ilman yksityiskohtia, se voisi sinusta kuulostaa hulluudelta. Jos näkisit ne l... Lue koko vinkki »
Sofien valinta

William Styron: Sofien valinta

"Kukaan ei tule koskaan ymmärtämään Auschwitzia. Jonakin päivänä kirjoitan Sofien elämästä ja kuolemasta ja pyrin tällä tavoin osoittamaan, että absoluuttinen paha ei ole koskaan katoava maailmasta. Auschwitzia itseään on mahdoton selittää. Syvällisin Auschwitzista tähän mennessä esitetty toteamus ei ole lainkaan toteamus, vaan vastaus. Kysymys: Sa... Lue koko vinkki »

J. M. Coetzee: Häpeäpaalu

Mitä häpeä on? Se on tunne. Niin monikasvoinen, että sitä on mahdoton selittää. Suojeleva, toisaalta kahlitseva, salattu ja torjuttu, sisäinen haava, joka voi parantua tai syöstä itsetuhoon. David Lurie on 52-vuotias eronnut mies. Hänen elämänsä on niin sanotusti kunnossa; on nainen kerran viikossa, torstaisin — maksullinen — ja työpaikka Kapmaa... Lue koko vinkki »

Alice Munro: Liian paljon onnea

Tartuin tähän teokseen suuren epäluulon vallassa. Hämmästyksekseni löysin sen alkupäästä ajatuksen, joka oli kuin omasta kynästäni: "Novellikokoelma, ei romaani. Se jo sinänsä on pettymys. Se syö kirjan arvoa, saa kirjailijan vaikuttamaan joltakulta, joka väijyy Kirjallisuuden porteilla eikä ole päässyt turvallisesti sisäpuolelle." Näin minä ... Lue koko vinkki »

Orhan Pamuk: Valkoinen linna

"Olin joutunut eroon todellisesta minästäni ja katselin itseäni ulkoa päin, aivan kuin niissä painajaisunissa, joita olin usein nähnyt. En edes halunnut tietää, kuka oli tämä toinen ihminen, jonka sisäpuolella itse olin, ja katsellessani pelokkaana, kun oma minäni kulki ohitseni minua tuntematta, halusin vain liittyä häneen uudelleen niin pian kuin... Lue koko vinkki »