Veera Nieminen: Ei muisteta pahalla

Eipä monta sivua tarvinnut taapertaa, kun kirja notkealla kielellään alkoi imaista messiin, mitä ihmettelin, sillä nuori rakkaus ei enää aiheena pure. Ja sitten sillä Piipellä kun on seuranaan näkymätön kissa Heimo näkyvän, sittemmin häippäisevän, poikaystävä Jurin ohella. Vaan kuinkas kävikään! Pian olin Piipen hulluudessa ja hulluttelussa täys... Lue koko vinkki »

Jarkko Tontti: Perintö

"Äiti sätti miestään juomisesta ja veti salaa morfiinia, Diapamia ja lääkepirtua. Vitun hieno ihminen." "Kaikissa meissä on pimeä puoli." Henrik ja Anna-Leena vaihtavat ajatuksia äidistään. Aina erimielisinä, hyökkäävinä. Aina, kaikessa. Henrik opettaa filosofiaa, Anna-Leena on rasvaimulääkäri. Oikoen: kummankin tehtävänä, tavallaan, kauneuden ... Lue koko vinkki »
Pronssitähti

Paula Havaste: Pronssitähti

Huokaillen luen Paula Havasteen Pronssitähteä: – Kaunista. Silti kaunista! Miten inhottavista asioista saakin kudottua kokoon rauhoittavan tasapainoisen ja kauniinvaatimattoman romaanin! Viro on miehitetty eli venäläiset valloittaneet maan, ajaneet saksalaiset verisesti huithiiteen ja alistaneet kansan väkivalloin ikeen alle. Liikkumisvapaus men... Lue koko vinkki »
Venetsialaiset

Taina Latvala: Venetsialaiset

Kaikki kolme kaunista, pitkälle koulutettua aikuista siskosta tulivat tutuiksi ja olisi ollut intoa jatkaa vielä heidän kanssansa eteenpäin. Siinä suositukseni Taina Latvalan (s. 1982) Venetsialaiset-romaanista. Maailmalla retkeilevä Iiris on kiinni alkoholissa, Elina Dan-sulhasessa, Paula-juristi perfektionismissaan. Venetsialaisviikonloppu ... Lue koko vinkki »

Hannu Mäkelä: Valo : kertomus rakkaudesta

Miltei vapisen, jotta pääsen hienotunteisen sanasen sanomaan tästä hienonhienosta, tunnetäyteisestä kirjasta. Totta vielä, tapahtunutta! Ja yhä kirjailijan päässä tapahtuvaa. Hannu Mäkelä: Valo. Tunnuksellista omaelämäkertaa venäläisen parikymmentä vuotta nuoremman vaimon kanssa, joka kuoli yllättäen. Sveta. – Sveta umerla. Vsjo, soittaa kovasyd... Lue koko vinkki »

Riikka Ulanto: Mutta mitä kuuluu Lynyrd Skynyrdille?

"Absurdistisen näkemyksen mukaan ihminen viettää mieletöntä elämää merkityksettömäksi ja irrationaaliseksi kokemassaan maailmassa, johon hänet on tahtomattaan heitetty." Tieteen termipankki Ollaan aika lähellä Riikka Ulannon sielunmaisemaa, ainakin minuuttinovelleissa. Niin ja onhan näitä Beckettejä ja Harmseja ja..., mikä ettei, Peltonenkin sam... Lue koko vinkki »

Hanna Storm: kutsun itseni kylään

Lähdetääs pilkille! Kairataas reikiä! Katsotaas onko syönnillään ja mitä sieltä nousee, saadaanko saaliiksi peräti soppatarpeet. Semmoista se on runokirjan luenta, varsinkin näiden modernimpien, loppusoinnuttomien, kokeilevien. Ikinä ei tiedä mitä sieltä tulee, monesti mielenkiintoisia vonkaleita, monesti pelkkiä kiiskiä. Kokeillaas summamuti... Lue koko vinkki »

Cane Vuorjoki: Canekdootteja

Nuorena jaksaa, mutta jaksaako vanhana samaa rataa: humalaisten jos muidenkin naputusta, soittokamojen roudaamista, autonrotteloita, ahtaita tiloja etu- ja takahuoneissa. Arvostuksen puutetta. Muttei suinkaan niin kamalana ja surkeana mikään kuin entisten aivan huipullakin keikkuneiden keikkailijoiden aikoihin. Kyseessä tässä on vähemmän tunnettu,... Lue koko vinkki »

Kalle Veirto: Ohut hauska kirja 2

Nuorten kirja lukuhaluttomille. Kalle Veirto tekee kaikkensa, jotta nuori lukuhommiin tottumaton lukija lukisi kirjan loppuun saakka. Jokainen luku päättyy seuraavan luvun houkutuksiin tyyliin: Ja seksiin päästiin tuota pikaa. Tapausten kulkuun asunnolla sekaantuivat myös kääpiöt. Nyt et ainakaan enää lopeta. Voisin lyödä vaikka lantin pari vetoa. ... Lue koko vinkki »

Eero Marttinen: Hiljaisen hymyn mies : Veikko Huovisen elämä

Mutta missä on Kalle Päätalo (1919-2000)? Saman ikäluokan miehiä samoilta suunnilta ja samalta alalta – metsänhoitaja / savottajätkä, metsissä rypeneitä samoilta suunnilta? Kuuluu ensimmäinen kysymys, kun kirjan kannet kiinni panen. Ei sanaakaan kollegasta! Muista kyllä. Marttinen sentään on molempien ystävä, molemmista paljon kirjoittanut. Eli epä... Lue koko vinkki »
Ykköne

Heli Laaksonen: Ykköne

Numerorunokirja mummuil ja mukulil, pappoil ja poikasil, parillisil ja parittomil, muttei totisil matemaatikoil! Heli Laaksosen Aapine-aakkosrunokirja ylsi Finlandia junior -palkintoehdokkaaksi; josko Ykköne etuilisi ykköseksi, nappaisi Finlandian – sen verran vetävänimevältä, muttei liian imelältä, vaikuttaa. Ensin päästään ykkösestä yhdeksäise... Lue koko vinkki »

Pekka Kytömäki: Aattelu rulettaa : palindromirunoja

88. Sivumäärä sopiva palindromikirjaan. Luetpa tuon etu- tai takaperin: sama tulos. Runojen lukumäärä ei aivan stemmaa. No jaa, kääntäen kyllä: 69. Olemme leikin äärellä, suomen kielestä on moneksi. Se vääntyy helposti ristikoiksi, piilosanoiksi ja nyt Pekka Kytömäen tapauksessa palindromeiksi. Höpöpuhetta siis puhe kielemme vaikeudesta, päinvas... Lue koko vinkki »

Veikko Huovinen: Lyhyet erikoiset

Humoristinen pohjavire, semmoinen ällähtävä jotta tuommoisiakinko on, on näissä Veikko Huovisen (1927-2009) alkupäätuotannon jutuissa: silleen kevyesti paheksuvaa, jos lukija niin haluaa silleen lievästi ymmärtää. Huorakaan ei ole huora vaan julkistettu nainen. No siitä Sotkamon Veikkokin sitten vanhemmiten kävi vähemmän varovaiseksi, ronskistui, k... Lue koko vinkki »

Anne Helttunen, Sari Hyytiäinen, Ulla Koivukangas ja muut (toim.): Nuoruuden ääni : Ylioppilasaineiden valioita

"Ilman evoluution oikkuja ihminen tuskin olisi laskeutunut maankamaralle, kun kerran puussakin on aivan mukava elellä." Abiturientti Karo Hämäläinen päästelee vuonna 1995 totuuksia ja tarkoittaa: puiden oksilla yhä pomppisimme, jos me kaikki olisimme yksinkertaisuuksia. Eli vain sellaiset muuttavat ja ovat muuttaneet maailmaa joiden luonne poikkea... Lue koko vinkki »
Vuoteni, elämäni

Mäntyniemen Herra: Vuoteni, elämäni : Päiväkirjat 2013-2018

Meidän kirjavinkkaajien mottomme kuuluu: "Uusien kirjojen vinkit on tehty pääsääntöisesti arvostelukappaleista, jotka vinkkaajat ovat itse valinneet. Emme hauku kirjoja, mutta se ei tarkoita, että olisimme kritiikittömiä – jos kirja on huono, se jätetään kokonaan arvioimatta – – –" Itse tuli Vuoteni, elämäni valittua, joten sormi syyttää omistaj... Lue koko vinkki »
Isän kädestä

Essi Tammimaa: Isän kädestä

'Sexpo-säätiö on myöntänyt Essi Tammimaan Isän kädestä -kirjalle Sexpo suosittelee -merkin. Merkki on suunnattu teoksille ja tapahtumille, jotka lisäävät seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden moninaisuuden tunnetuksi tekemistä.' Kun kipu tuottaa nautintoa. Toisen aiheuttama alistaminen. Kontata korkkarit jalassa eteisen lattialla, köntillään kynnyks... Lue koko vinkki »

Kanerva Vaakanainen: Requiem

Robinsonadi, sehän tämä, omasta halusta. Ei sovi isätön poika sukuun, äiti hyljeksii, täti kiusaa. Lapsuuden vuodet juuretonta orjan elämää Onnelan onnettomassa ilmapiirissä. Poika on varttunut aikamieheksi olosuhteissa, joissa itsetunto lyödään matalaksi. Ei auta vaikka Onnelan nimi muuttuu Koivusalmeksi, minne turisteja kaipaillaan. Omat kontakti... Lue koko vinkki »
Arkadianmäen kirstunvartija

Pertti J. Rosila: Arkadianmäen kirstunvartija

Eduskunnan entinen talouspäällikkö Pertti J. Rosila nostaa kirjaansa Arkadianmäen kirstunvartija uraltaan mieleenjääneitä tapahtumia eduskunnan rahankäytöstä ja -käyttäjistä. Monenlaista porskuttajaa laidasta laitaan kolmeenkymmeneen vuoteen mahtuu. Hyvin elävöityvät meille päivittäiset poliitikkotutut Rosilan kuvauksissa ja jo muodostuneet miel... Lue koko vinkki »

Jukka Rajala: Kaita polku : Rauli Badding Somerjoen tarina

Kun on Baddingin Fan Clubin jäsen numerolla 3, niin kuin Jukka Rajala on ollut, ei jää epäselväksi, etteikö tuntisi kohdettaan juurta jaksaen. Rajala tuntee ja kirjaa eteemme melkoisen tietopankin tuosta oudosta hiipparista ja ketkuttelijasta, huipputaitavasta, herkästä Someron pojasta Rauli Aarre Tapani Somerjoesta (30.8.1947-14.1.1987). Ei jää ka... Lue koko vinkki »