Anna-Kaisa Linna-Aho: Paperijoutsen

Traagista lähinnä on elämä, hyviä päiviä harvassa – tummaa elämäntaivallusta jatkosodan aikana pienessä maalaiskylässä, jota hallitsee Korpivuoren emäntä Gunhild. Ensin kylään tulee kaupunkilaistyttö Lydia perintötaloonsa, sitten rintamalta karannut Kyösti, joka on enemmän Ellen kuin mies. Anna on muuttanut Lydian luo pois Gunhildin kynsistä. Vi... Lue koko vinkki »

Tapio Mäkeläinen: Tallinnan Vanhakaupunki

Kirjassa pysytään siis muurin sisällä ja muureilla Tallinnan ytimessä, Vanhassakaupungissa. Kiveäkään ei juuri jää kääntämättä, eipä juuri tarkemmin voisi kaupunkiin tutustua. Runsaat sivun kokoiset komeat värivalokuvat elävöittävät etenemistä, toimivat ikään kuin lukijan silminä rekisteröidessään avautuvan näkymän, vahvistavat Tapio Mäkeläisen yks... Lue koko vinkki »

Kristiina Saha: Minäpäivät

Kunnon vastalause, rykäisy työelämän nopealle ja yhä nopeutuvalle muutokselle ja ennen kaikkea sen kielelle ja turhille taisteluille. Konsulttiläppä saa ansaitsemansa kritiikin Kristiina Sahan esikoisromaanin kielessä. Huvitti läpi kirjan! Sitten, kun sinne loppupuolelle ilmestyy terävä pyörätuoli-istuja Otsa, niin pian ollaan kuin itse Remu Aal... Lue koko vinkki »
Suopursu

Niina Miettinen: Suopursu

Luin hyvän kirjan. Maalaiselämää 1970-luvulla kolmen sisaruksen tilalla. Nuorin veli Pietari elää työlle ja tiuskinnalle, vetäytyvä sisko Anja hoitaa talouden, Hannussa on taiteilijan verta, parempi hänen asuakin suomökissään hiilipiirustusten kanssa. Niina Miettisen kieli viehättää senkin takia, että se on omaa tuttua poljentoa, täkäläistä. ... Lue koko vinkki »

Eeva Kilpi: Punainen muistikirja

Pieni kesäpäiväkirja 2014. Eeva Kilpi, 86 vuotta. Alkukesän sataa. Loppukesän valtaavat voimille käyvät helteet. Jaksamisesta on kysymys, se on iän, ympäristön ja sotaisan maailman tuomista murheista. Eevan kirjoihin tarttuessa tietää pääsevänsä hetkeksi rauhanmajoille ja luonnonhelmaan. Aina. Lepoon, levähtämään. Niin nytkin. Yksinkertaisen ... Lue koko vinkki »

Katri Sisko: 30 jälkeen 30

'Vauhdikas, villisti haaveileva, vallatonkin.' Mikko-sinisilmä ruuvimeisseliritari määrittelee Elinan eli matikanmaikka kieltenmaikan. Näin olemme valmiit hyppäämään miehenkipeän Elinan kelkkaan. Se on täytetty: 30 vuotta nyt lakkarissa. On kiire valkata pysyvä oma asunto ja – mies; se käy kollegaystävättärien Miska-Tuulian, Miran ja Anni... Lue koko vinkki »

Jani Nieminen: Komero

Ei pitäisi nauraa – vai saisiko? – kun teinitytär antaa palaa ja paukkua päin naamaa vanhemmilleen, teryleenihousuiselle iskälle ja uskonhurskaalle äiskälle. Mutta kun nauratti Annen tullessa meikit levinneinä ja tukka lehmän nuoleman näköisenä Provinssirockista huojuen kotiin. Kohtaus on vakava. Jani Niemisen dialogi, tilanteen ollessa niin san... Lue koko vinkki »

Hannu Mäkelä: Varjo : Jeanne d’Arcin lyhyt, toiveikas elämä

Hannu Mäkelän tunnustuksellisten kirjojen ja Mutina-blogin kautta tunnen hyvin, tuntuu paikoin, jotta läpikotaisin. Niinpä turhan vaikea on lukea hänen minämuotoista dokumentaarista fiktioromaaniaan Varjo : Jeanne d'Arcin lyhyt, toiveikas elämä asettamatta Hannua itseään minäksi. Ja kun noin on, joutuu Hannu mielessäni, eikä se minä-Varjo, pitäm... Lue koko vinkki »

Elina Kilkku: Täydellinen näytelmä

Kun jollain menee huonosti, niin johan lukijana innostun! Teatteriohjaaja Elina Kilkun (s. 1980) teatteriohjaaja Alinalle ei elämä hurraata huuda, vaikka, kuten ohjaajalle sopisi, eivät taputukset ja kannustukset pahaa tekisi: niillähän teatteriväki jaksaa taas. Lähtökohta mikä kamalin: kaksi pientä lasta ja – mies luikkinut toisen naisen peräss... Lue koko vinkki »

Miki Liukkonen: Hiljaisuuden mestari

Ota rautakanki ja mene maasta pilkistävän ison kiven juureen, ja kas: leppäkertuksi tunnet itsesi. Ei hievahdakaan! Vaan kun aikasi töngit ja tunget, alkaa pian nytkähdellä ja liikahdella. Vähän samanlainen olo oli sen parin viikon ajan, jonka Miki Liukkosen (1989-) Hiljaisuuden mestari -romaania kammioni hiljaisuudessa tutkiskelin. Aikaa vieräh... Lue koko vinkki »

Kaisa Happonen ja Joonas Utti: Piste

Robinson-koira haluaisi ulos, mutta kun isäntäväki sen kuin nukkuu. Ei hätää: Robinson pukeutuu omin toimin pantaan ja talutushihnaan ja pujahtaa suin päin kaupungille. Nähdään itseään taluttava koira kaupungilla seikkailemassa! Eikä se kaupunki riitä, lopulta löytyy New York ja sitten avaruuden äärettömyys. Onneksi ennen isäntäväen heräämist... Lue koko vinkki »
Aurinkotuoli

Anni Mäentie: Aurinkotuoli

Näkinkengät 7Tekee mieli uida 15Yksi ja toinen jalka 25Kotimatkan ikkunat 37Moi 45Hieno metsä 55Juhlat 61 Anni Mäentien Aurinkotuolin sisältö. Runoja rannalta, salilta, baarista ja juhlapaikalta. Hyvin suo runoilija vapaata tilaa lukijan mielenliikkeille, antaa virikkeitä, heittelee vinkkejä. Lukijana koukkuunnun mukaan kuin piilosanatehtävii... Lue koko vinkki »

Seppo T. Kinnunen: Valkoinen paita

"Pahoinpitely satasen velan takia, äiti ja isä baarissa, lapsi yksin kotona, housut kintuissa, jalat ei kanna" – kaksi poliisia twiittasi vapun tapahtumia Sisä-Suomessa / YLE. Todellisia tapahtumia, jotka aivan hyvin olisin voinut napata myös Lapin poliisilaitoksen ex-apulaispoliisipäällikön Seppo T. Kinnusen romaanista Valkoinen paita, jossa se... Lue koko vinkki »

Anita Konkka: Musta passi

"Minä kerron millaista elämäni on ollut 20. vuosisadan Venäjällä - - - "" - - - jouduin kulkemaan kuin hylätty koira." Inkeriläisiä kuten muitakin vähemmistöjä vainottiin loputtomiin, pidätettiin, lähetettiin leireille, eliminoitiin, likvidoitiin, hävitettiin viimeiseen mieheen. Anita Konkka kuuntelee setänsä Eeron puhumat kasetit sedän kuolema... Lue koko vinkki »

Marjo Kuula (toim.): Sydämeen luettavaksi : J. H. Erkon elämäkerta

"Liikuttuneena painoin sen sydäntäni vastaan. Se saapui minulle kauniina päivänä." Aloitettakoon vaikka, hyvin kuvaavasti: noin otti herkkä ja hellä runoilija J. H. Erkko (1849-1906) oopperalaulajatar Aino Acktén lähettämän kuvan vastaan. Kauneus ja taiteellisuus viehättivät, niin kuin tätä ennen jo kymmenien muiden naisten: Lyydia, Iisa, Hanna, A... Lue koko vinkki »

Eeva Kilpi: Sininen muistikirja

Eeva Kilpi on 91-vuotias. Sinisen muistikirjan merkinnät ovat pääosin vuosilta 2002–2003. Tuolloin Eeva oli 74–75-vuotias. Tunsi itsensä vanhaksi, yksinäiseksi, mutta kuitenkin vielä kykeneväksi palvelemaan itseään, olemaan oma henkilökuntansa: "22.8.2003 klo 23.12 Minä elän muuten aivan normaalia elämää, minä vain huolehdin tästä vanhuksesta j... Lue koko vinkki »

Jarmo Huhtala: Perseennuolijan hirviseura

On noita nuolijoita näissä kirjan porukoissa linjalla ministeriö-voimayhtiö-maakuntavirasto monikkoon asti. Farssiksihan se menee, kun itsekunkin kieli ruskistuu tai kun videokamerat sattuvat kuvaamaan kiellettyjä touhuja, kuten salaisia kaatoja ja alastonta kaatokännäilyä naisten pelissä Saariselällä. On siinä poliisilla sitten tutkittavaa ja hut... Lue koko vinkki »

Minna Canth: Hanna

hieman: vähän tuijottaa: katsoa pitkään ja suoraan valvoa: (tässä) olla hereillä kutoa: neuloa; tehdä vaatteita langasta puikkojen avulla Luen vuonna 1886 ilmestyneen Canthin Hanna-kertomusta, sen 84-sivuista lyhennelmää, jonka on muokannut ja muotouttanut uusiksi Tiia-Maria Tuominen. Nuo viitteet ovat ensimmäisen sivun alareunassa selvennyk... Lue koko vinkki »