Syntysanat

Johanna Venho: Syntysanat

Syntysanat lataa kontrasteja tiskiin heti alusta alkaen. Kerronta kulkee paljon matkustaneen kirjailija-Hannan ja maaseudun perheenäiti Mesin vuoropuheluna. Tapahtumapaikka Kourankorvelle taas tuo vastapainoa tärkeässä osassa oleva Venetsia. Myös Hannan ja Mesin hyvin erilaiset elämänkaaret toimivat kuin vertailukohtina. Mesi lukee Hannan teokse... Lue koko vinkki »
Linnut lumen valossa

Arto Juvonen, Tomi Muukkonen, Jari Peltomäki ja muut: Linnut lumen valossa

Kannessa komeileva tunturipöllö näyttää suuntaavan katseensa seuraavalle sivulle. Linnut lumen valossa -teosta ensi kertaa ahmiessa huomaakin odottavansa innokkaasti, mitä seuraavalta aukeamalta paljastuu. Kirja on kuitenkin niin täynnä upeita kuvia, että joka sivulle tekee mieli palata nopeasti takaisin. Idea teemallisesta, lumisessa maisemassa... Lue koko vinkki »
Con Rit

Risto Isomäki: Con Rit

Kukapa ei olisi kuullut Loch Nessin hirviöstä tai nähnyt lohikäärmettä symbolisena eläimenä jossain yhteydessä. Vedenalaiseen maailmaan sukeltava Con Rit on Risto Isomäen tyylin mukaan vahvasti ympäristöasioiden äärellä pyörivä romaani. Samalla se kuitenkin kasvaa huikeaksi seikkailuksi, jossa ihmisten ja luonnonvoimien suhde on vahvasti tapetilla.... Lue koko vinkki »
Hän lähti valaiden matkaan

Silene Lehto: Hän lähti valaiden matkaan

Kiehtovan nimen omaava runokokoelma vakuuttaa myös sisällöllään. Vajaaseen sataan sivuun mahtuu monenlaisia tapahtumia, jotka esitetään oivaltavasti ja tarkasti kuvattuna. Arki ja fantasia kulkevat alusta alkaen käsi kädessä. Hiukset vaihtavat väriä kertomuksen mukaan Runoissa on ironiaa, piikkejä, ja ainakin ympäristöasioiden tiimoilta kanta... Lue koko vinkki »
Sudenlapset

Helena Waris: Sudenlapset

Sudenlapset on osittain jatkoa Helena Wariksen esikoisromaanille Uniin piirretty polku, mutta yhtä hyvin se toimii itsenäisenä teoksena. Tarina vie lukijan maailmaan, jossa loitsut ovat todellisia, ikiaikaisia mahteja kunnioitetaan, ja kaikki ei ole todellakaan sitä miltä ensisilmäyksellä näyttää. Silti myös ihmissuhteet ovat suuressa roolissa. ... Lue koko vinkki »
Virginian vaatteet

Anna Maria Mäki: Virginian vaatteet

Helposti ja mielellään luettava, mutta vaikeasti kuvattava teos. Vaikeasti tyyliltään, sillä tekstit liikkuvat mininovellien, proosarunojen ja tuokiokuvausten mailla, aidattomalla alueella. Tuli mieleen kuva-albumi, jossa on pitkät kuvatekstit, mutta itse kuvat muodostuvat tekstien myötä lukijan mieleen. Moni tarina vie menneeseen. Tarkkojen kuv... Lue koko vinkki »
Yönmusta, sileä

Caj Westerberg: Yönmusta, sileä

Yönmusta, sileä yllättää lukijan pelkistetyllä ilmauksellaan heti alusta lähtien, sillä ensimmäisellä varsinaisella runosivulla on vain neljä sanaa ja seuraavalla kuusi. Se sopiikin hyvin, sillä kolmeen osioon (Talvi, Kevätkunnostus, Kesä) jaettu teos alkaa talven vähäeleisestä rauhasta. Talven lyhyet kuvaukset ovat kuin tuokiokuvia tai muistoja... Lue koko vinkki »
Sakset kädessä ei saa juosta

Vilja-Tuulia Huotarinen: Sakset kädessä ei saa juosta

Sakset kädessä ei saa juosta saattaa olla tuttu vanhempien kieltolauseena, mutta se on myös Vilja-Tuulia Huotarisen vuonna 2004 ilmestynyt, erinomainen esikoisrunokokoelma. Teos vie lukijan aikakauteen, jolloin reviiri ja elämänkatsomus alkaa laajeta yhä enemmän vanhempien vaikutuspiirin ulkopuolelle. Runot ovat erillisiä, mutta muodostavat kuit... Lue koko vinkki »
Tähtiyötkirjan kannessa on öinen mäntymetsä, jossa on laavu ja nuotio.

Jorma Luhta: Tähtiyöt

Upea teos liikkuu nimensä mukaisesti yötaivaan alla. Kuvissa on monenlaisia yönäkymiä, joissa tähdet ja revontulet saavat taustatukea taajamien kajosta. Vaikka kirja kertoo yöstä ja teksti on paikoin synkkää, niin silti tuli mieleen yön valoisammat kasvot. Kuvissa ovat nimittäin pääosissa valot, eikä pimeys. Tähtiöitä lukiessa ja etenkin katsoes... Lue koko vinkki »
Nenäpäivä-kirjan kannessa on vanhanaikainen kerrostalon porrastaulu, jossa on kuuden kerroksen (2–7) asukkaita. Kerroksissa 2 ja 6 on sukunimiä. Kerrokseen 7 on kirjoitettu viivoilla "Mikko Rimminen" ja kerrosten 3–5 kohdalla on tehty isoin kirjaimin teksti "NENÄPÄIVÄ".

Mikko Rimminen: Nenäpäivä

Nauran lukiessani harvoin ääneen, mutta tämä teos sai sen aikaan useampaan kertaan. Nenäpäivä ei kuitenkaan ole mikään huumoripaketti, vaan ennemmin tragikoominen ja surumielinenkin. Kirjasta jää kuitenkin elämäniloa tihkuva jälkimaku. Naurua ei saanut pintaan itse tarina, vaan Rimmisen huikea kerrontatyyli ja ilmaisurikkaus. Irma on yksinäinen ... Lue koko vinkki »
Yömatkat-kirjan kannessa on epämääräisen muotoinen kuvio, jonka sisällä on korkealta otettu sumea valokuva kaupungin kadulta, jossa kulkee jalankulkijoita.

Juuli Niemi: Yömatkat

Takana päiviä jolloin puhuin vain matkoistaja öitä jolloin en kääntynyt katsomaanmikä minua jahtaa. Runoteoksen nimi on hyvin kuvaava, sillä se on kuin matka, jossa todellisuus alkaa unesta. Runojen kertoja myös pohtii usein uniaan. Lukiessa huomasi itsekin välillä miettivänsä, että voiko unessa nähdä unta. Toimii sekä tarinana että yksittäisinä... Lue koko vinkki »
Vaaksan päässä taivaasta -kirjan kannessa on sinisävyinen kuvio, jossa lasin on keskeltä rikki ja säröt leviävät joka suuntaan.

Tomi Kontio: Vaaksan päässä taivaasta

Tomi Kontion neljäs runokokoelma alkaa perhospinnin löytymisellä päättyen ilmaan heitettyyn kiveen. Runoissa on paljon vakavia, raadollisiakin aiheita, mutta kieli on helposti lähestyttävää ja puhuttelevaa. Kontion runot ovat täynnä tarkkoja ja rehellisiä kuvauksia. Välillä koruttomia, mutta silti lämminhenkisiä. Luopuminen, ero, rakkaus, lapsuu... Lue koko vinkki »
Suomen sudenkorennot -kirjan kannessa on lähikuva punatytönkorennosta lehden päällä.

Sami Karjalainen: Suomen sudenkorennot

Kukapa ei sudenkorentoa tietäisi. Kuvataanhan sitä monesti herkkyyden, kesän tai elämän hetkellisyyden symbolina. Sudenkorento ei tosin ole niin lyhytikäinen kuin luullaan, sillä toukkavaihe kestää keskimäärin pari vuotta ja aikuistenkin elämä kuukausia. Sami Karjalaisen upea teos kertoo tämän ja paljon muuta kasvattaen lukijan sudenkorentotietämys... Lue koko vinkki »

Dick Forsman: Lintupäiväkirjat

Komea haahkakoiras oleilee kaikessa rauhassa luodolla, jota ympäröi monisävyinen vesi. Lintupäiväkirjat on paljon kantensa tyylinen kirja. Se tarjoaa leppoisaa tekstiä ja visuaalisesti hienoja maalauksia linnuista. Moni kuva antaa samalla määritys- tai käyttäytymistietoa eri lajeista. Dick Forsman on kansainvälisestikin arvostettu lintumies, jok... Lue koko vinkki »

Reidar Palmgren: Jalat edellä

Reidar Palmgrenin esikoisteoksen tapahtumat kuten uimahallissa käynti, työkiireet tai parisuhdeongelmat saattavat kuulostaa arkisilta, mutta teos menee kuitenkin hienosti pinnan alle. Niin altaassa kuin elämässäkin. Kohtaukset ovat elokuvamaisia ja jos pitäisi määritellä lajityyppi, niin tragikomedia tulee helposti mieleen. Kirjassa on paljon mu... Lue koko vinkki »

Kai-Veikko Vuoristo: Missä pitkospuut päättyvät

Tietoa, tunnelmaa, uteliasta seikkailuhenkeä sekä paljon kilometriä pohjoisen taivaan alla. Missä pitkospuut päättyvät alkaa tietokirjamaisesti, mutta muuttuu pikkuhiljaa tunnelmointipainotteisemmaksi. Vaellus- ja retkeilyaiheisen tietopaketin jälkeen, sivulta 89 lähtien, on varsinaisten retkikertomusten vuoro. Kirjoittajalla on vuosien vankka k... Lue koko vinkki »

A. W. Yrjänä: Päiväkirja

Monesti päiväkirjaan tulee kirjoittaneeksi tummimpia tuntoja ja silloin, kun tuntuu pahalta. Myös A. W. Yrjänän päiväkirja on suurelta osin melko tummanpuhuvaa tekstiä, mutta pääosin syvällisesti ja hienosti kirjoitettuna. Kuten mies itse sanoo: ”Nämä sanat ovat tahallisen kitkeriä aina.” ”Päiväkirjan idea minulle on muistaa. Ei kertoa tai selvittä... Lue koko vinkki »

Sari Malkamäki: Jälkikasvu

15 novellia sisältävän kokoelman aiheet ovat monenkirjavia, mutta lähes kaikkia tarinoita yhdistävä tekijä on lasten ja vanhempien suhde. Näkökulma ja kerronta pysyvät teemallisuudesta huolimatta piristävän erilaisena. Maailmaa tutkaillaan esimerkiksi lentopelkoisen miehen, isän salaisuuksia selvittävän opettajan sekä lastenlapsien syntymäpäiväpuhe... Lue koko vinkki »
Pääskynen ja lepakko

Pauliina Haasjoki: Pääskynen ja lepakko

Haasjoen neljäs runokokoelma vie retkelle monenlaisiin maisemiin. Polku kulkee niin suolla, sateenkaarimetsässä kuin pimeässä puutarhassakin. Vahva teema onkin luonto ja sen erilaiset kulkijat. Niitä katsellaan välillä kauempaa, välillä suurennuslasin kanssa. Sekä kerronta että tyyli vaihtelevat. Proosarunojen vastapainona on selkeämmin säkeisii... Lue koko vinkki »

Riitta Jalonen: Kuvittele itsellesi mies

Mies pettää alhaisesti vaimoaan tämän ollessa Madeiralla. Kolmiodraama on kirjan aiheena moneen kertaan pureskeltu, mutta siitä huolimatta Kuvittele itsellesi mies tarjoaa tuttuun asetelmaan omaperäisen näkökulman. Romaanin alkupuolisko kuvaa petetyn Mirjamin tuskaa oivallisesti. Hän ei huuda ja raivoa, vaan purkaa pahaa oloaan lähinnä kasvien j... Lue koko vinkki »