Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Zoe on John Perryn adoptiotytär. John Perry taas on Old Man’s War -kirjan avaruussotien veteraani. Mokasin kirjavalinnassa sen verran, että Zoe’s Tale on viimeisin neljästä Old Man’s Warin maailmaan sijoittuvasta kirjasta, enkä ole välissä ilmestyneitä lukenut, mutta eipä tuo mainittavammin lukukokemusta pilannut.
Tarina kertoo siirtokunnasta, jonka johtajaksi John Perry on valittu. Siirtokunta on poikkeuksellinen, sillä sen asukkaat eivät tule Maasta vaan muista ihmisten siirtokunnista. Se on ensimmäinen siirtokuntien siirtokunta ja siksi erikoistapaus. Erikoista on siirtokunnan alkukin, sillä heti prologissa selviää, että matkalla jokin menee pieleen — mutta sitten lukija heitetäänkin muistelemaan menneitä.
Zoe ei ole ihan tavanomainen 17-vuotias teinityttö. Hänen isänsä kehitti tietoisuuden obineille, avaruusolioiden rodulle, ja sen johdosta obinit suorastaan jumaloivat Zoea. Zoe on itse asiassa keskeinen pykälä obinien ja ihmisten välisessä sopimuksessa… Vähempikin riittää pistämään teinitytön sekaisin.
Zoen vaiheet Roanoken siirtokunnassa ovat värikkäitä ja kiinnostavia. Toisaalta kirjaan mahtuu normaalia teinihöpsötystä, jonka vuoksi Zoe’s Tale mielletään toisinaan nuortenkirjaksi. Miksei niinkin, mutta kyllä kirja aikuiselle scifin ystävälle toimii aivan oivallisesti. Tarina on vetävä ja teinipäähenkilöt siedettäviä.
Zoe’s Talelle oivallinen kumppani on sarjan kolmas osa, The Last Colony, joka kertoo itse asiassa saman tarinan, vain toisesta näkökulmasta. Scalzi kommentoi Zoe’s Talen lopussa, että tällaisen rinnakkaistarinan kirjoittaminen saattaa tuntua helpolta, mutta itse asiassa oli vaikeinta mitä Scalzi on kirjallisella urallaan tehnyt. Täytyypä tutustua The Last Colonyynkin, konsepti ainakin on mielenkiintoinen.
