Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Zazie on varhaisteini-ikäinen rääväsuinen tyttö, jonka äiti antaa muutamaksi päiväksi enonsa hoiviin Pariisiin. Zazien unelmana on päästä ajamaan metrolla, mutta koska työläiset ovat taas lakossa, on tämän toteutuminen hankalaa. Eno Gabriel sen sijaan ehtii näyttää Zazielle monta muuta keskeistä (ja ei niin keskeistä) pariisilaiselämän yksityiskohtaa.
Zazie – Pariisin päiviä on huima surrealismia täynnä olevan karuselli. Raymond Queneau marssittaa näyttämölle toinen toistaan vinkurampia hahmoja namusedistä – vaiko poliiseista, asia jää hieman ilmaan – lemmenkipeisiin leskirouviin ja yhtä levyä pyörittäviin papukaijoihin, turistibussikuskeista taksikuskeihin vailla paikallistuntemusta. Absurdia komiikkaa, riehakkaita joukkokohtauksia, mitä vielä! Kaiken keskellä on kuriton maalaistyttö Zazie, joka tekee suurkaupungissakin tasan mitä haluaa. Jos sitten pitää karata enon luota ja saada suunnilleen koko kaupunki peräänsä, niin mikäpä siinä.
Raymond Queneaun Zazie – Pariisin päiviä tarttui haaviini tovi sitten lukemani Georges Perecin Elämä Käyttöohjeen kautta, sillä teos oli omistettu Queneaulle. Kiinnostava kirja Zazie totta vieköön onkin. Se on kirjoitettu jo 1940-luvulla, heti sodan jälkeen. Sen pulppuileva elämänhalu ja ronski huumori ovat täynnä valoa ja itsekunniotusta. Kieli on oma lukunsa. En halua edes arvailla, minkälaisella slangilla Queneau on kirjan kirjoittanut, mutta kääntäjä Jukka Mannerkorpi tekee parhaansa puhekielen, murteiden ja sanaleikkien kanssa dialogissa. Hieman lopputulos kyllä jää tökkimään.
Zazie – Pariisin päiviä on elävä kuva sodanjälkeisestä Pariisista. Hauska, yllättävä, mukaansatempaava. Kaikkea mitä hyvältä kirjalta vaaditaan. Eli suositus tälle!
