Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Linda on kirjastovirkailija, joka vastaa kyllä mainiosti stereotyyppistä mielikuvaa kirjastolaisista: hän on hiljainen, yksinäinen, harmaa hiiri. Hänen sisarensa Silja ja lähimmät työtoverinsa nokkivat häntä kuka mistäkin syystä: Silja uskoo, että Lindaa on suosittu perinnönjaossa, ja työtoverit pitävät häntä saamattomana vätyksenä, jota voi kiusata mielin määrin. Helpotusta arkeen tuovat ainoastaan harvat ystävät, kirjaston liikuntavammainen asiakas Anna ja sympaattinen esimies Kirsti sekä shakkia pelaava pikkutyttö Mari.
Sitten on vielä Rosa. Rosa on Lindan ystävä jo lapsuusajalta, kaikkea sellaista mitä Linda ei ole: hurja, räväkkä, reipasotteinen, goottimaisesti pukeutuva. Hän lupaa Lindalle hoitaa tämän asiat kuntoon. Ja kaikkea outoa alkaakin tapahtua, niin että Linda alkaa epäillä jo omaa mielenterveyttäänkin.
Ystäväni Rosa on kaikin puolin onnistunut kirja; sen jännitys pysyy kohtalaisen hyvänä koko ajan, vaikka loppuratkaisu olikin vähän arvattavissa. Parasta kirjassa mielestäni on kuitenkin Lindan henkilöhahmo, eikä ainoastaan siksi, että minulla lienee vähän lukkarinrakkautta kirjastotyöntekijöitä kohtaan… Lindan arkuus ja pelot ovat varsin taitavasti kuvattuja, samoin työpaikkakiusaamisen tunnelma.
Ovatko kirjan tapahtumat sitten realistisesti uskottavia? Ehkä eivät, mutta fiktiosta tässä onkin kysymys. Luin tämän kirjan ihan mielelläni ja nopeasti alusta loppuun, ja voin kyllä suositella sitä niille lukijoille, jotka vierastavat yletöntä väkivaltaa sekä veren ja sisälmysten inhorealistista kuvausta.
