Arkailin tarttua tähän kirjaan sen nykypäivään sijoittuvan aiheen vuoksi, mutta suotta – kyllä Kay tällaisenkin tarinan taitaa. World Fantasy -palkinto tuli tälle kirjalle perustellusti.
Teini-ikäisen Ned Marrinerin isä on huippuvalokuvaaja, joka kuvaa Provencessa uutta kirjaansa varten. Ned pyörii mukana. Aix-en-Provencen katedraalissa Ned kohtaa paitsi amerikkalaisen vaihto-oppilaan Katen, myös erikoisen tunkeilijan, joka uhkailee Nediä ja Katea veitsen kanssa ja kehottaa näitä unohtamaan näkemänsä.
Luonnollisesti tämä vain varmistaa sen, että Ned ja Kate tempautuvat selvittelemään miehen käynnistämää mysteeriä ja pian kaksikko ajautuu osaksi vanhaa, kirottua tarinaa, joka ylittää kuolleiden ja elävien välisen rajan kerran muutamassa sadassa vuodessa. Provence on taianomaista aluetta ja beltanen aika keväällä magiaa täynnä. Epämiellyttävä kohtaaminen muinaisen kelttimagian kanssa vetää pian Nedin isän koko työryhmän vimmaiseen ajojahtiin, jossa on panoksena tärkeä ja läheinen ihminen.
Kay on taikonut vetävän tarinan, Provence on oivallinen tausta ja kirjan henkilöhahmot ovat mielenkiintoinen ja ennen kaikkea melko uskottava porukka. Nedin teiniys ei estä aikuista lukijaa nauttimasta tarinasta. Mukana on vähemmän seksiä kuin Kayn kirjoissa yleensä ja väkivaltakin on melko mietoa, mutta ei Ysabel ihan pelkkä nuortenkirjakaan ole, nuorista päähenkilöistään huolimatta. Modernin maailman ja muinaisten legendojen kohtaaminen on kiehtova aihe, joka tuo mieleen Alan Garnerin Huuhkajalaakso-klassikon – näistä kahdesta Ysabel on kyllä vetävämpi.
Tarina on tavallaan jatkoa Fionavarin kuvakudokselle, pari Fionavarin päähenkilöistä esiintyy tässä kirjassa parikymmentä vuotta myöhemmin (itse tosin olin tämän tyystin unohtanut, joten ei lainkaan haittaa, jos ei ole Fionavaria lukenut ennen Ysabelia, tarinat ovat täysin itsenäisiä).