Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Voi mikä ihanuus – jälleen kerran Minerva-kustantamo on hemmotellut meitä tyttökirjojen ystäviä L. M. Montgomeryn teoksilla. Viime vuonna julkaistiin Alppipolku, joka sisälsi kirjailijan omaelämäkerrallisen tekstin sekä Sisko Ylimartimon teoksen Anna ja hänen ystävänsä. Nyt ovat sitten vuorossa Montgomeryn novellit ja kertomukset: Yrttitarha-kokoelma sisältää kaksitoista novellia kirjailijan varhaisvuosilta; ne ovat ajalta 1896–1918. Tähän aikakauteen tosin sisältyy jo Montgomeryn kuuluisin teos ja kirjallinen läpimurto Anne of Green Gables, joka ilmestyi vuonna 1908.
Montgomery oli ahkera ja taitava novellien ja kertomusten kirjoittaja, minkä voi hyvin nähdä tästä kokoelmasta. Tarinat kulkevat eteenpäin sujuvasti ja loogisesti kohti väistämätöntä loppunousua. Montgomeryn ominaisin kirjailijalaatu tulee myös hyvin esille: mukana on hänelle tyypillistä huumoria, joskus salavihkaista ja ovelaa, joskus taas hyvinkin eksplisiittiä, kuten kertomuksessa Putneyn naisten lakko, jossa seurakunnan naisyhdistys päättää lopettaa kaikkien kirkollisten rientojen eteen tekemänsä työn, koska seurakuntaneuvosto on kieltänyt naissaarnaajan tulon. Jos naiset eivät kelpaa puhumaan kirkossa, kelpaavatko he touhuamaan kestittäjinäkään tai myyjäisten pitäjinä? Totta kai lakko sitten puree, ja naissaarnaaja saa luvan tulla – kovasti siis Montgomery oli edellä aikaansa, koska novelli ilmestyi jo vuonna 1903.
Huumorin lisäksi mukana on tietysti myös raikasta ja yllättäviä käänteitä sisältävää romantiikkaa. Sitten tarinoista löytyy kirjailijalle tyypillisiä aiheita, joista ehkä keskeisimpänä on Montgomeryn mestarillisesti kuvaama vanhojen ja vähän nuorempienkin eukkojen ja joskus myös ukkojen tyrannia; tästä asetelmasta Montgomeryllä oli varmasti omaa kokemusta, hän kun oli itsepäisten isovanhempiensa kasvattama.
Vielä on ihan pakko mainita hauska yksityiskohta novellista Häävieraat vuodelta 1913; siinä on keskeisessä roolissa omalaatuinen rouva Matilda Pitman, joka laittaa pihin tyttärensä ja tämän aviomiehen järjestykseen – onkohan kyseessä etiäinen Rilla of Ingleside -kirjasta, joka ilmestyi vasta vuonna 1921. Siinähän esiintyy sivuosassa ihan samanlainen rouva Matilda.
Yrttitarha on todellista ja aitoa hyvän mielen lukemista. Se viihdyttää olematta yltiöpositiivinen tai imelän romanttinen. Ja tietenkin voisi vielä vihjata Minervalle, että näitä novelleja on vielä paljon suomentamatta…
