Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ylisukupolviset traumat eivät ole muistelmissa mikään harvinainen teema, mutta Alex Halberstadtin kokemuksissa on silti jotain hyvin tuoretta. 70-luvuun lopussa Neuvostoliitosta New Yorkiin muuttanut Alex pyrki lapsena kaikin mahdollisin tavoin sulautumaan uuteen kotimaahansa ja jättämään vanhan elämän taaksensa. Vanhaan elämään kuului myös Neuvostoliittoon jäänyt kaukainen isä, jonka Alex mielummin väitti kuolleen. Se oli jollain tasolla melkeinpä totta sillä, eihän hän joka tapauksessa enää koskaan näkisi koko miestä – kukapa olisi tuossa vaiheessa ennustanut Neuvostoliiton romahtamista.
Isän ja pojan vaikea suhde on kirjan ytimessä, mutta suhteen myrkylliset juuret pohjautuvat johonkin paljon kaukaisempaan. Myöhemmin Alex saa tietää, että myös hänen isällään ja isoisällään oli keskenään hyvin hankala suhde, ja itse asiassa suvun keskuudessa kyseisestä isoisästä ei haluttu puhua yhtään mitään. Syykin on selvä. Vassily työskenteli NKVD:ssä Stalinin puhdistusten aikaan. Hän oli yksi niistä ihmisistä joiden vastuulla oli lukemattomien ihmisten lähettäminen Gulagiin ja myös heidän kiduttaminen tunnustusten saamiseksi. Vassily myös työskenteli itse Stalinin henkivartijana. Minkälainen henkilö oikein on tällaisten tekojen takana? Alex päättää matkustaa Ukrainaan isoisänsä luo ja ottaa selvää.
Suvun muistojen selvittely ei suinkaan jää tähän. Myös Alexin äidin vanhempien kokemukset saavat valaistusta ja jos mahdollista, ne ovat vielä Vassilyn kokemuksia karumpia. Suku kuului Liettuan juutalaisiin ja tämä ei ollut aikoinaan mikään ihan mitätön väestö. Liettuan hallitsijoilla oli pitkään suvaitsevainen maine juutalaisten keskuudessa, ja maahan muodostui siten huomattava juutalaisväestö: 1800-luvulle tultaessa Vilnan asukkaista melkein puolet oli juutalaisia. Tämä oli minulle aivan uutta tietoa, mutta ihmekös tuo sillä Liettuan juutalaiset tuhottiin melkein täysin. Alexin äidin vanhemmat kuuluivat siihen onnekkaaseen viiteen prosenttiin, joka jäi tästä väestöstä jäljelle ja he olivat siten yhden kuolevan kulttuurin viimeisiä edustajia.
Näiden suvun muistojen kautta rakentuu kuva sukupolvesta toiseen jatkuvasta tuskasta ja menneisyyden tapahtumista jotka väreilevät aina nykyisyyteen asti. Alex ei pohdiskele näitä teemoja pelkästään oman sukunsa kautta vaan yhdistää pohdintoihinsa myös laajemmin Venäjän historian. Voiko kokonaista kansakuntaa vaivata ylisukupolvinen trauma, ja jos voi, niin mistä kaikki on saanut alunperin alkunsa? Alex menee pohdinnoissaan huomattavasti Stalinin aikoja kauemmaksi, onhan Venäjällä pitkä historia autoritaarisesta hallinnosta ja sen ihannoimisesta. Pohdinnoissa päädytään aina 1200-luvulle mongolien Venäjän valloitukseen asti, joka oli aikalaisille kaikessa karmeudessaan jopa apokalyptinen kokemus.
Kaikkeen tähän nivoutuu kuva venäläisestä miehuudesta, joka heijastuu Alexin suvun isä-poika suhteissa. Alkoholismi ja itsemurhat eivät tunnetusti ole Venäjällä harvinaisia kohtaloita ja kaiken sen keskellä seisoo puhumaton, jopa omalle perheelleen vieraaksi jäävä mies. Tästä synkästä kolosta miehet hapuilevat voimattomasti yhteyttä inhimilliseen kontaktiin: Vassily yhteyttä välit katkaisseen poikaansa ja Alex omaan isäänsä – enimmäkseen turhaan. Alexin oman identiteetin rakentaminen on myös sinällään mielenkiintoista luettavaa. Entisen ”kommarin” solahtaminen amerikkalaiseen muottiin on tietoisen työn tulosta, mutta kuten nähty, menneisyyden pyyhkiminen ei sittenkään ole niin helppoa kuin ensin luulisi.
Young heroes of the Soviet Union oli yllättävän koskettavaa ja mielenkiintoista luettavaa. Alex Halberstadt on taitava kirjoittaja, joka onnistuu tuomaan sukunsa kokemukset elävänä lukijan eteen. Asiaa edesauttaa myös se, että kirjassa on varsin paljon kuvamateriaalia. Itselleni kirjassa mielenkiintoisinta oli epäilemättä Liettuan juutalaisten kokemukset. Alexin isoisä ymmärsi hyvin mitä oli tulossa ja yritti turhaan vakuuttaa muuta perhettään pakenemaan. Tapahtumia seurannut selviytyjän syyllisyys vaivasi miestä elämän loppumetreille saakka ja tapahtuneet jäävät kyllä lukijankin mieleen kummittelemaan. Riipaisevia ihmiskohtaloita, todellakin. Sen sijaan Alexin pohdinnat venäläisen kansanluonteen perimästä jäävät hieman pinnallisemmalle tasolle, mutta se nyt onneksi ei ole kertomuksen varsinainen pihvi kuitenkaan. Erinomainen, mieleen jäävä muistelma, suosittelen!