Pitkästä aikaa sain nauttia Eve Hietamiehen mahtavasta, mukaansa tempaavasta kerronnasta. Yösyöttö on niin mukava kirja, että voin suositella sitä ihan kelle tahansa, mutta ehkä eniten siitä voisi saada irti pienten lasten vanhemmat ja erityisesti isät.
Päähenkilö on Antti. Mies, joka jää yksinhuoltajaksi heti synnytyksen jälkeen, kun äiti ottaa hatkat. Antti on äijä, ei kuitenkaan ihan niin äijä kuin Jone Nikula, joten mistä repiä lapsen hoitoon äitigeenejä? Miten mies, joka on tottunut ihan toisenlaiseen elämään, selviää pienen lapsen kanssa? Kirja tuntuu niin todenmukaiselta, mutta silti ne hauskimmat kohtaukset ovat juuri ne, kun Antti ei tiedä jotain naisille tai äideille päivänselvää asiaa. Hän opettelee, oppii ja selviää. Kerrassaan loistavaa.
Miten käy avioliiton? Entä auto? Miten asuntolaina maksetaan? Miten yksinhuoltajana Antti selviää arjen kiemuroista? Niin miten, sillä lailla se tarina kuljettaa koko kirjan matkan.
Paavo on se pieni miehen alku, joka aloittaa elämänsä ilman äitiä, mutta tuntuu olevan ihanan tyytyväinen lapsi. Siksi kirjasta välittyy se, että on aivan sama, kuka lasta hoitaa, kunhan vaan välittää. Uusia vinkkejäkin kirja antaa.
Tukijoukkoja ei aluksi ole, paitsi että niitä onkin sitten naapureiden muodossa ja ne puistossa tavatut muut vanhemmat, äitejä kaikki. Lisäksi puistossa työskentelevä nuori hiphopparimies, joka hoitaa lapsia kuin vanha tekijä. Antin isäkin koittaa olla avuksi.
Koko kirja, kaikki lähes 400 sivua, on niin liikuttavaa luettavaa, että siis todellakin KIITÄN tästä kirjasta. Sen seurassa todella viihtyi!