Taas on kirja taattua Pakkasta. Sitä suorastaan tempautui mukaan seuraamaan Helsingin ihmisten sielujen syövereitä. Pakkasen vankkumaton tyyli kuvata ihmisluonteita on aina vain niin hieno. Oli kyseessä lapsi tai aikuinen, niin henkilöt vain alkavat elämään.
Kuinka monia kulissiperheitä sitä tässäkin maassa on. Tässä kirjassa on vaikuttava kuvaus kulissien kaatumisesta. Ihmisistä, joilla ei tunnu olevan tunteita ollenkaan ja niistä, joilla taas on. Koskettavaa.
Murhaa odotin aika kauan ja sen aika tuli vasta kirjan loppupuolella. Sitä ennen oli tehty johdattelua siihen malliin, että lähes kaikista oli tehty syyllisiä. Silti loppu yllätti, vaikka yritinkin arvailla sitä, mutta en vain suostunut uskomaan.
Outi Pakkanen on minun lemppareitani, enkä ole vielä kyllästynyt häneen. Monille käy niin, että ote alkaa lipsua ja kirjat vaikuttavat väkisin väännetyiltä, mutta Pakkanen pitää pintansa.