Hanna Hankimo toimii kunnianarvoisassa lahtelaiskoulussa historianopettajan sijaisena. Hänen kollegansa, uskonnonopettaja Matti, jonka kanssa Hannalla on ollut lyhyt suhdekin, löytyy eräänä aamuna kuolleena jäiseltä koulunpihalta. Poliisi kuittaa tapahtuneen lopulta onnettomuudeksi, mutta Hannaa kuulustellaan kuitenkin sitkeästi, koska hän oli ollut koululla Matin kuoliniltana. Hanna alkaa itse tutkia asiaa ja törmää tutkimuksissaan hyvin epämiellyttäviin totuuksiin kunnolliselta näyttävällä työpaikallaan.
Yöpakkasia on nopeasti luettava kirja; siinä on vain 192 sivua, joten se soveltuu mainiosti vaikkapa lyhyen junamatkan viihteeksi. Kovin mieleenjäävästä lukukokemuksesta tässä ei totuuden nimissä kuitenkaan ole kysymys. Hanna, jota joku kirjassa vertaa omia tutkimuksiaan tekevään Neiti Marpleen, muistuttaa ehkä enemmän Neiti Etsivää; hän näyttäytyy lukijallekin lopulta hieman ärsyttävänä. Lisäksi kirjassa on sivumääräänsä nähden yllättävän paljon tyhjäkäyntiä, kuten vaateostosten kuvailua sekä todellisessa elämässä että nettikaupassa.
Peura selittää kaiken mahdollisen auki, mutta onhan lopputulos sitten ainakin helppolukuinen. Toisaalta mieleeni ei kuitenkaan tullut kertaakaan jättää kirjaa kesken; jollain tavalla se sittenkin piti otteessaan loppuun asti.