Kokoelma yllättää lukijan pelkistetyllä ilmauksellaan heti alusta lähtien, sillä ensimmäisellä varsinaisella runosivulla on vain neljä sanaa ja seuraavalla kuusi. Se sopiikin hyvin, sillä kolmeen osioon (Talvi, Kevätkunnostus, Kesä) jaettu teos alkaa talven vähäeleisestä rauhasta.
Talven lyhyet kuvaukset ovat kuin tuokiokuvia tai muistoja. Kuin katsoisi mielensä kuva-albumia ja kirjaisi havaintojaan ylös.
Talven jälkeen sivuille tulvii kevät ja kaikkialla tuntuu pursuavan erilaisia asioita. Niin luonnossa kuin runojen kertojan sisällä. Myös sanojen määrä lisääntyy huomattavasti.
Kesällä valokeilaan nousevat värit ja yksityiskohdat. Sinisiivet ja kissankellot synnyttävät mielikuvia kesäisestä niitystä, jossa pohjoisen kesän riemu ja kauneus kukoistavat. Mittasuhteet katoavat ja pieni voi olla yhtä hyvin pääosissa kuin suurikin: ”hippiäinen piirtää männikön hiljaisuuteen hiushalkeaman.”
Yönmusta, sileä -kokoelman vahvana teemana on vuodenkierron lisäksi luonto, jossa kasvit ja linnut ovat läsnä siinä missä ihmisetkin. Eivätkä vain ne tutuimmat ja tavalliset, kun mustakurkku-uikku ui levottomasti ja pensaskerttu saa oman oodinsa.
Caj Westerbergin esikoiskokoelma ilmestyi jo vuonna 1967 eli 44 vuotta sitten, eikä hänen ilmaisunsa olekaan ainakaan tässä teoksessa millään lailla aikakauteen sidottua. Rauhoittavaa runoutta.