Tämänkertainen Olivia Rönningin ja Tom Stiltonin tutkimuksista kertova dekkari alkaa lakonisella kuvauksella merkillisestä kokoontumisesta ja kahdeksan erimaalaisen miehen perverssistä nautinnosta – tämä tosin selitetään tarkemmin vasta tuonnempana kirjassa, mutta kovasti siitä tuli mieleen itsepintainen muistuma jostain takavuosien James Bond -elokuvasta. Pian kuitenkin kerronta harppaa teoksen lukuisiin juonteisiin. Kuvataan ukrainalaisia pakolaisia, outoa kuolemantapausta Tukholman keskustassa, venäläisen oligarkin omistamaa Fabergé-munaa ja Tom Stiltonin menneisyyteen liittyvää surmatekoa.
Henkilöitä ja juonenkäänteitä on siis paljon, mutta Cilla ja Rolf Börjlind onnistuvat taitavasti pitämään langat käsissään ja luomaan jännittävän kokonaistarinan ilman järjetöntä mättöväkivaltaa. Ehkä sitä tasapainottavat ne hyvien ja pyyteettömien ihmissuhteiden kuvaukset, joita tekstissä on myös viljalti, vaikkapa eläkkeellä olevan poliisi Metten ja hänen miehensä Mårtenin liitto, Tomin ja avopuoliso Lunan yhteiselo ja tällä kertaa ehkä vähän sivummalle jäävän Olivian seurustelukuviot. Voi tietysti olla, että jonkun mielestä esimerkiksi kertomus Metten ja Mårtenin rapujuhlista suurperheen ja rakkaiden ystävien kesken tuntuu vähän liiankin idylliseltä kansankodin kuvalta, mutta kovin paljon ne eivät ainakaan minua ärsyttäneet.
Cilla ja Rolf Börjlind ovat onnistuneet laajoissa dekkareissaan ratsastamaan useinkin hyvin ajankohtaisten aaltojen harjalla, ja nyt Ukrainan sodan kuvaaminen tuntuu luontevalta. Joitain käännösratkaisuja vähän ihmettelin sinänsä moitteettomassa suomenkielisessä asussa. Voi tietysti olla vika vain omassa sivistyksessäni, kun en heti ymmärtänyt termiä ”reppari”, joka tarkoittanee reportaasia. Mutta se oli pientä. Tervetuloa taas kerran Olivia ja Tomin maailmaan.