Sakari Luoman mainio Poket-kirja sai aikoinaan nauramaan portsareiden rennoille jutuille. Teemu Potapoffin ja Julius Konttisen Yön sankarit on Poket-kirjan vakavampi veli, jossa kuvataan portsareita ja näiden kohtaamia ongelmia: väkivaltaisia asiakkaita, hankalia poliiseja, mustasukkaisia puolisoita ja nykyelämän muita pulmia.
Yön sankarit -kirjaan on koottu kaupunkiensa tunnettuja portsareita ja näiden kertomia kokemuksia. Huolet, murheet ja ilon aiheet ovat lähes kaikilla yhteisiä: portsarit arvostavat ammattiaan ja kokevat, ettei suurten vartiointifirmojen järjestyksenvalvojilla ole samaa pelisilmää tai kokemusta kuin heillä. He surevat myös vahtimestarin ammatin katoamista. Portsarit ovat yksimielisiä siinäkin, millainen heidän mielestään on hyvä portsari: luotettava ja tervejärkinen poke, joka ei provosoidu eikä provosoi.
Portsarit ovat saaneet todistaa maailman muutoksia: monen poken mielestä ihmisten pahoinvointi näkyy heidän työssään. Portsarit ovat tottuneet väkivaltaan, mutta pitävät silti nykymaailmaa raaistuneena. Portsarit kertovat erityisesti poliisin asenteen muuttuneen: ennen poliisit ja portsarit tekivät yhteistyötä, mutta nyt poliisin koetaan syyttävän heti portsaria ravintolassa tapahtuneesta välikohtauksesta. Samalla ihmisten valittamisherkkyys on lisääntynyt, ja moni poke on joutunut tutustumaan oikeusjärjestelmään. Portsarit kertovat lisäksi uupumuksesta, uhkailuista ja työn synnyttämästä ihmisvihasta. Juoppojen kaitseminen illasta toiseen syö miestä väistämättä.
Yön sankarit on mielenkiintoinen kirja, joka jokaisen ravintola-asiakkaan ja poken ammatista haaveilevan kannattaa lukea. Portsareiden jutut ovat hauskojakin, mutta niiden pohjavire on alakuloinen.