Annika Erosen esikoisromaani Kaivo ilmestyi vuonna 2017. Se oli kaikella tavoin jännittävä ja napakka dekkari, jolle jäi mieluusti odottamaan jatkoa. Nyt tämä jatko-osa, Yöhön kadonnut, on sitten ilmestynyt eikä se ollenkaan petä odotuksia.
Hämeenlinnalaisella rikoskomisario Hannu Savolaisella on kädet täynnä töitä, mutta hän kiinnostuu 12 vuoden takaisesta selvittämättömästä tapahtumasta: sijaiskodissa asuva pieni Linda katosi jäljettömiin. Ehkäpä kiinnostuksen herättää tanskalaissyntyinen professori Tage Iversen, joka uskoo tietävänsä jotain ratkaisevaa Lindan tapauksesta. Mutta niin vain käy, että myös Iversen katoaa. – Samaan aikaan kaupungissa tapahtuu käsittämättömiä rikoksia, kun joku työntää ihmisiä autojen alle.
Romaanissa marssitetaan lukijan eteen aikamoinen joukko ihmisiä, joilla kaikilla tuntuu olevan jotain tekemistä katoamisten tai autojen alle tönimisten kanssa. Ehkäpä henkilöitä on jo vähän liikaakin; ainakin afganistalaiset isä ja tytär tuntuvat aika tarpeettomilta kokonaisuuden kannalta. Mutta saadaanhan sitten heidän kauttaan tuotua kirjaan kovasti tutunomainen rasistinen puoluejohtaja Isto Hallaniitty, jolla on kaksi tytärtä ja vaimoltakin salattu lehtolapsi… Lisäksi tekstissä mainitaan ihan oikealla nimellä selvittämättömiä katoamistapauksia, kuten vaikkapa Raisa Räisänen. Lopuksi, kuten käy Eija Piekkarin Musta matkalaukku -dekkarissa, hämeenlinnalaiset rikostutkijat ottavat yhteyttä tamperelaiseen kollegaan Sakari Koskiseen, joka tällä kertaa kuvataan melko äreänä.
Kuten Kaivo-romaanissa, myös tässä uudessa kirjassa päähenkilö, rikoskomisario Hannu Savolainen, on parasta antia: hänet kuvataan monivivahteisesti ja uskottavasti. Edellisestä kirjasta tuttu Laura Kalliokoski on yhä mukana, mutta Savolaisen suhde häneen ei mene aina kovin sujuvasti. Mutta kissoista hän pitää ja osaa siteerata Wittgensteinia saksaksi professori Iversenin vaimolle.
Suositeltava dekkari siis.