On kulunut kaksi vuotta siitä kun vampyyrit ovat valloittaneet maailman. Ihmiset on orjuutettu verivarastoiksi tai palvelijoiksi, mutta vielä on pieni joukko joka yrittää taistella vastaan. Viimeinen mahdollisuus ja viimeinen taistelu ovat edessä, mutta kun epätoivo iskee, onko mahdollisuutta edes voittaa?
Yö ikuinen on toiminnallisin osa sarjasta ja taistelusta toiseen odotetaan sitä viimeistä ja lopullista yhteydenottoa. On kätevää hypätä kaksi vuotta eteenpäin, mutta jotain jäi silti puuttumaan ja koska keskityttiin kaikkiin, kehenkään ei keskitytty tarpeeksi. Hahmoihin samaistuminen oli myös vaikeampaa, mutta maailman tuhoutuminen ei yleensä tee ihmisistä ainakaan mukavampia.
Yö ikuinen on kuitenkin hieno päätös tälle erilaiselle vampyyritrilogialle. Vaikka en luokittelisi kirjaa kauhuksi, pääsee silti tutustumaan täydelliseen pahuuteen ja pohjattomaan epätoivoon. Koko vampyyritrilogia ansaitsee keskittymisen ja syventymisen, mitä trilogian lukemiseen tarvitaan.