Olen lukenut paljon kirjoja, jotka käsittelevät keskitysleirejä, juutalaisten kohtelua sotien aikana. Tämä Elie Wieselin kirja oli lukematta, mutta nyt se on luettu ja se oli kerrassaan koskettava. Kaikki keskitysleirikuvaukset ovat järkyttäviä ja on ihan hyvä välillä lukea sitä kaikkea kärsimystä. Palauttaa itsensä olemaan kiitollinen niin monesta asiasta.
Yö kertoo 15-vuotiaan pojan näkemyksen siitä kidutuksesta, nälästä ja kuoleman läsnäolosta. Kun menettää kaikki omaisensa ja yrittää vain jotenkin pysyä hengissä. Kuinka tärkeimmäksi asiaksi nousee se, että saisi edes leipäpalan.
Kirja on nopeasti luettu, koska sitä ei vaan malta laskea käsistään ja sivujakin on vain 155.