Joonas on kuusitoistavuotias, kilpajuoksija ja homo. Homoudesta ei tiedä kukaan, tuskin vielä Joonas itsekään. Kun samaan valmennusporukkaan liittyy salaisten haaveiden kohde Alex, alkaa omien tunteiden piilottelu olla yhä vaikeampaa. Vähitellen Joonaksen mieli alkaa olla niin lukossa, ettei juoksukaan enää kulje. Ainoan valonpilkahduksen tuo uusi ystävä, lommoposkinen tyttö, joka tietää, mitä Joonas joutuu käymään läpi.
Ylpeydestä on kertomus oman identiteetin etsinnästä. Millaista on olla erilainen testosteronia uhkuvassa urheilijaporukassa, raadollisessa koulumaailmassa, oman kodin ahtaiden seinien sisäpuolella? Uskaltaako olla vapaasti oma itsensä, vai onko pakko vetää roolia selviytyäkseen? Mitä jos joutuukin luopumaan perheestään tai haaveistaan, jos paljastaa, ketä rakastaa? Mitä elämään jää jäljelle, jos sitä eivät enää määrittelekään harjoitusaikataulut ja kilpailukalenterit?
Marko Kantomaa on kirjoittanut kunnianhimoisen esikoisteoksen. Kirjan kieli on kaunista, mutta ei päästä lukijaansa aina helpolla. Kantomaan urheilutausta näkyy juoksun kuvauksessa; rytminvaihdoksissa, maitohapon poltteessa, tuskassa ja euforiassa, jotka vauhdittavat Joonaksen askellusta. Paljon liikutaan myös Joonaksen pään sisällä, ja lukijan täytyy joidenkin lauseiden kohdalla pysähtyä miettimään, mikä tapahtuu oikeasti ja kuka lopulta tekee, sanoo tai ajattelee mitäkin. Mielenkiintoista on myös se, miten Joonaksen elämän ihmiset kuvataan: veli on aina veli, ystävä on lommoposkinen tyttö, valmentaja on valmentaja – vain Alex saa kulkea nimellään alusta asti. Joonaskin saa nimensä vasta aivan kirjan lopussa. Ihastuminen Alexiin määrittää Joonaksen elämässä kaiken heti alusta asti.
Ylpeydestä luo hienosti kuvaa nuoren kilpaurheilijan maailmasta, mutta myös oman itsensä etsimisestä laajemmin. Kirjaa voi siis suositella hyvillä mielin myös sohvaperunoille ja kaikille kauniista kielestä nauttiville.