Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Elämä on siis matka ja kantamukset sen mukaiset, joten sanavarastossa on syytä olla ylipainolisämaksu.” Kaisa Haatasen toinen kirja kertoo ensimmäisen lailla keski-ikäisestä Tytti Karakoskesta, vaikka Tytin henkilöys jää jutuissa jotenkin sivuun – itse asiassa kirja voisi olla vaikkapa kolumnikokoelma, jossa keski-ikäinen Kaisa Haatanen kertoo huomioitaan matkustamisen eri puolista. Mutta onhan tietysti tulkintavirhe lukea kirjan kertoja aina itse kirjailijaksi, joten muistetaan siis Tytti.
Joka tapauksessa Ylipainolisämaksu on aidosti hauska kirja, ja kirvoittipa se muutaman ääneenhörähdyksenkin lukijassaan. Matkustamista on monenlaista, eikä se ole aina iloksi: kuitenkin ensimmäiset Ruotsin-risteilyt, joilla seilataan makuupussissa lattialla, kun ei ole varaa hyttiin, ovat ikimuistoisia. Saatettiinko niillä kaveria interrailille vai mentiin keikalle Tukholmaan?
Myöhemmin matkustetaan sekä yksin että erilaisten matkatoverien seurassa, eikä lukijalta jää huomaamatta, että Haatanen, anteeksi Tytti Karakoski, suosii yksin matkustamista – ”niuho iltanukkuja, armas perhe, vieläkin armaampi äiti” saattavat pilata minkä tahansa matkakohteen. Mutta kaikenlaisia kommelluksia ja mitä kummallisimpien asioiden pohdiskelua riittää itsekseenkin kulkevalle. Täytyykö Wimbledonin tennisturnaukseen matkustavan pakata mukaansa inkontinessisuojia? Miksi kymmenen unelmamatkakumppanin joukossa on neljä Skarsgårdia? Miksi savolaiset luulevat olevansa aurinkolomakohteen ainoita suomalaisia? Ja miksi, oi miksi varpaissakin kasvaa ihokarvoja?
Ylipainolisämaksu on oikein miellyttävä välipalalukeminen, ei nyt ehkä suurta maailmankirjallisuutta, mutta tuskin se sellaiseksi pyrkiikään. Se voisi pienen kokonsa ja lyhyiden lukujensa ansiosta olla vaikkapa mukavaa matkalukemista. Kuten sanottu, hauskimmat kohdat voivat ehkä aiheuttaa ääneen nauramista, mikä on aina riskaabelia julkisesti luettavalle kirjalle…
