Yliluonnollisesti-kirja on toinen osa Kiersten Whiten paranormaalien olentojen maailmaan sijoittuvaa sarjaa. Sarjan ensimmäisessä Paranormaali-nimisessä osassa päähenkilö Evie työskentelee kansainvälisessä paranormaalien hallintovirastossa, sillä hänellä on kyky nähdä paranormaalien olentojen lumouksen läpi. Evien tehtävänä on muun muassa rengastaa paranormaaleja olentoja, jotta näiden liikkeitä voidaan seurata ja heidät voidaan tehdä vaarattomiksi ihmisille.
Evien elämä on siis kaukana tyypillisen teinin elämästä, ja tavallisen elämän kokeminen onkin hänen suuri haaveensa. Evie on nimittäin elänyt hallintovirastossa niin kauan kuin muistaa ja kokenut normaalia elämää lähinnä televisiosarjojen kautta. Evie ei kuitenkaan ehdi kauaa unelmoida tavallisesta elämästä, kun käy ilmi että joku on alkanut tappaa yliluonnollisia olentoja. Hän saa myös selville erinäisiä asioita työpaikastaan, ja joutuu pohtimaan kenen puolella oikein onkaan ja ketä vastaan. Asiaa ei helpota se, että viraston vangiksi päätyy Evietä suuresti kiinnostava poika, jolla ymmärrettävästi on varsin eriävä mielipide viraston olemassaolon oikeutuksesta.
Sarjan toisessa osassa Evie on päässyt kokeilemaan tavallistakin elämää ja saanut huomata siinäkin olevan haittapuolensa. Kauaa arkinen tylsyys ei kuitenkaan ehdi kestää, sillä Evie tempautuu jälleen mukaan yliluonnollisen maailman asioihin ja joutuu miettimään myös omaa identiteettiään uudelleen saadessaan tietää uusia asioita menneisyydestään.
En aluksi ollut kovinkaan vakuuttunut sarjan ensimmäisestä osasta, sillä päähenkilö vaikutti melko lapselliselta vaaleanpunaisessa maniassaan ja korvatessaan kirosanoja piip-sanalla. Sen verran kuitenkin kiinnostuin, että halusin nähdä miten tarina jatkuu toisessa osassa, ja ilokseni sainkin huomata sarjan kehittyneen jatkuessaan. Ärsyttävä piip-sanojen käyttö tosin jatkui yhä, mutta vaaleanpunaisen värin palvonnan määrää oli onneksi vähennetty.
Parasta Kiersten Whiten kirjoissa on niiden omaperäinen maailma, sillä kirjailija on onnistunut luomaan oman versionsa yliluonnollisista olennoista, ja esimerkiksi vampyyrit esitetään varsin erilaisessa valossa kuin monessa muussa kirjassa. Lukemisen kannalta olikin miellyttävää, ettei aina voinut arvata miten tarina jatkuu, ja ärsyttävä päähenkilökin tuntuu hieman kypsyvän tarinan edetessä. Saattaa myös olla, että päähenkilön ärsyttävyys johtuu omasta iästäni, eikä hän nuorempien lukijoiden mielestä ole lainkaan rasittava. Minulla nimittäin oli sama ongelma Houkutus-kirjojen Bellankin kanssa.
Joka tapauksessa Kiersten Whiten kirjat tarjoavat mukavaa vaihtelua yliluonnollisen maailman ystäville. Seikkailujen ja romantiikan lisäksi kirjoissa käsitellään nuoren tytön kasvua ja oman paikan etsintää maailmassa.