Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen ministeri Annastiina Kankaanrinta saa alulle prosessin, joka johtaa vuonna 2030 perustuslain muutokseen. Suomen kansalaisuus on voimassa 75-vuotispäivään asti, ja jos henkilö täyttää 76, jälkeläisten oikeus perintöön häviää. Paperittoman elämä ei ole hääviä, ja käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmisiä kannustetaan tekemään suunniteltu itsemurha, exitus, 75-vuotispäivänään. Kun Annastiinan oma 75-vuotispäivä on jo aivan nurkan takana vuonna 2052, hän meneekin äkkiä paniikkiin. Pikkutarkasti aikataulutettu elämä on unohtunut elää.
Piia Leinon kolmas romaani Yliaika tarjoaa melko rajun vaihtoehdon kestävyysvajeen ja huoltosuhteen ongelmiin. Kuinka kansantalous kestää suurten ikäluokkien lähivuosina massiivisesti lisääntyvän hoivan tarpeen? Yliajan ratkaisu on taloudellisesti kestävä, mutta inhimillisestä näkökulmasta hirveä. Vai onko sittenkään? Leino kuvaa yksilökeskeistä maailmaa, jossa oman kuolinpäivän suunnittelu ja viimeiset juhlat ovat vain looginen päätepiste riittävän hyvälle ja tarpeeksi kestäneelle elämälle. Kun viimeisten elinvuosien kalliista mutta sangen turhista hoidoista on voitu siirtää resursseja esimerkiksi perusterveydenhuollon laadun parantamiseen (syövät voidaan löytää ja parantaa jo alkuvaiheessa kattavien vuosittaisten kartoitusten avulla), eläkeiän laskemiseen ja kestävämpien ympäristöstrategioiden toteuttamiseen, on ihmiselämä monin mittarein laadukkaampaa kuin aiemmin.
Piia Leinon Yliaika on loistavaa spekulatiivista fiktiota. Sen kansiliepeessä sanotaan: ”Tulevaisuus valitaan nyt, joka päivä uudestaan.” Tätä voi pitää Yliajan tärkeimpänä antina. Tämän päivän ratkaisut heijastuvat kauas tulevaisuuteen. Leino visioi 2050-luvun Suomea ja maailmaa huomattavan uskottavasti, Yliajan kuvaama kehitys tuntuu hyvin realistiselta. Leinon yksityiskohdat ovat maukkaita, pohdittuja. Esimerkiksi verkkoyhteydet ovat kaikille ilmaisia, mutta vastineeksi kaikkia voidaan käytännössä valvoa heidän rannekkeidensa avulla. Tekoäly on kehittynyttä, muttei kuitenkaan inhimillistä, vaikka Annastiina haluaakin sen usein unohtaa Heath Ledger -amimoninsa kanssa kommunikoidessaan. Ilmastokriisi on ajanut miljoonia afrikkalaisia Serbiaan pakolaisiksi, Italia on eronnut EU:sta ja niin edelleen. Nykyajasta vain 30 vuotta eteenpäin kurkisteleva romaani on pysäyttävä.
Minä pidin paljon jo Leinon edellisestä romaanista Taivas, mutta Yliaika on todellinen täysosuma. Huiman älykäs romaani pitää otteessaan loppuun saakka. Tässä voi jopa olla vuoden 2020 paras kirja. Valtava suositus!
