Kirja yksityisyyden suojasta tietoyhteiskunnassa saa kaikki synkeät tieteiskirjallisuuden dystopiat tuntumaan tosilta. Kuitenkaan se ei ole niin kuiva lukukokemus, kuin voisi luulla.
Kirja avaa mielenkiintoisia termejä, kuten Pentagonin pizzaindeksi ja urkintalaki, ja jakaa suuren määrän enemmän tai vähemmän huvittavia tietoturva-anekdootteja meiltä ja maailmalta. Käsiteltäviä aiheita on äkkiseltään uskomattoman paljon: liikenteestä ja kuluttamisesta itsestään selvempiin aiheisiin kuten internetiin.
Järvinen jakaa myös vinkkejä, joilla välttyä seurannalta, urkinnalta ja tietoturvarikosten uhriksi joutumiselta. Oman kotirauhan äärimmäinen suojeleminen vaatii kuitenkin suorastaan systemaattisen vainoharhaista käyttäytymistä. Kaikkine huomioon otettuine asioineen vinkit ovat kuin pikkurikollisen oppaasta. Jotain on sentään jätetty kertomattakin.
Lopulta tavallinen kansalainen voi lohduttautua parhaiten sillä, että datan kerääminen on helppoa, mutta merkitysten seulominen vaikeaa. Ja vaatia samaa valvontateknologiaa kaikkien ulottuville. Tämän kirjan avulla hän ymmärtää kuitenkin hieman paremmin, mitä hänen henkilökohtaisilla tiedoillaan lintukodossamme tehdään.