Emma Adamsin ja Mike Byrnen Yksisarvinen, joka ei tykkää väreistä tuntuu iskevän syksyn hämärään varsin hyvin. Vaikka kummallakin on pitkä ura lastenkirjallisuuden parissa, tämä kuvakirja taitaa olla heidän ensimmäinen käännetty kirjansa.
Yksisarvisiin yhdistetään sateenkaaret, vaaleanpunainen väri ja ilakointi. Mutta kaikkien mieleen se ei kuitenkaan ole. Yksisarvinen, joka ei tykkää väreistä kirjan yksisarvinen on juuri sellainen. Siinä missä muut haluavat ilakoida ja kimmeltää, arvostaa tämä yksisarvinen enemmän synkkyyttä.
Kirjan sanoma on klassinen. Päähenkilö ei tunne sopivansa muiden joukkoon, mutta tästä huolimatta kaipaa lopulta kaveria. Erilaisuutta hyväksytään ja erilaisena on hyvä olla: kokonaisuutena sympaattinen tarina.
Tarinan rakenne on hieman epätasapainossa. Valtaosa kirjasta korostetaan synkän yksisarvisen erilaisuutta, yksinäisyys ja sen ratkaisu tuodaan esiin parilla aukeamalla. Kirja olisi kenties kaivannut ensimmäisiinkin sivuihin viitteitä yksinäisyydestä.
Kuvitus on hauskaa ja sai aloittelevan nuoremman kirja-arvostelijan nauramaan useaan kertaan ilmeikkäille yksisarvisille.
Yksisarvinen, joka ei tykkää väreistä on ihan kiva kuvakirja. Se voisi erityisesti toimia hyvin perheeseen, jossa on goottivaikutteita seuraavia henkilöitä.