Lemmonommel-kokoelman myötä tulin tutustuneeksi Olli-Pekka Tennilän runouteen. Sekä Lemmonommel että Ontto harmaa tekivät vaikutuksen aforistisella nokkeluudellaan. Kirjaston hyllyltä bongattu Yksinkeltainen on kaksinkeltaista ei siis vaatinut pitkää harkintaa tarttuakseen matkaan.
Se ei myöskään tuottanut pettymystä. Tyyli on tuttua Tennilää, pientä ja oivaltavaa. ”Tekstisiruja”, kuten teoksen alaotsikko kuvailee. Nämä sirpaleet voi varmasti kokea monin eri tavoin, mutta minua Tennilä onnistuu puhuttelemaan riittävällä frekvenssillä. Vaikkapa näin:
Todellinen on todellinen kuten kädellinen on kädellinen.
Kokoelmassa toistuu pari teemaa. Lapsen puhe on inspiroinut Tennilää ja mehiläisiä kuvataan useammassa sirussa. Kokonaisuus tuntuu sittenkin ilahduttavan sattumanvaraiselta.
Samalle aukeamalle on ripoteltu tavallisesti kuusi fragmenttia, joilla ei välttämättä ole keskenään mitään tekemistä. Vähintään seuraavalta aukeamalta löytyy jotain uutta.
Pelatessaan shakkia he ajan oloon vieraantuivat pelin tavoitteista.
Tähän vuonna 2013 Runeberg-palkinnon voittaneeseen kokoelmaan kannattaa tutustua jo siksi, että sen saa Poesian sivuilta ladattua PDF-muodossa ihan ilmaiseksi. Se on ystävällistä palvelua runouden ystäville. Sinänsä kirja on Poesian teosten tapaan miellyttävä esine, joten kirjastolainakin on aivan perusteltu.