Jules on vasta 11-vuotias, kun hänen vanhempansa kuolevat onnettomuudessa. Kahden vanhemman sisaruksensa Martyn ja Lizin tavoin Jules passitetaan sisäoppilaitokseen, jossa hän on alkuun aivan yksin, kunnes hänen vierelleen lipuu Alva, punatukkainen tyttö, jonka yksi etuhammas on vähän vino. Alvasta tulee lähestulkoon koko elämä Julesille monen vuoden ajaksi, mutta entä sitten, kun on aika siirtyä aikuiselämään?
Benedict Wellsin Yksinäisyyden jälkeen on haikeansurullinen, hirmuisen kauniisti kirjoitettu kasvutarina oman paikan etsimisestä maailmassa. Suru on kirjassa jatkuvasti läsnä, ja Wells käsittelee sitä taitavasti eri hahmojensa kautta. Isosisko Lizille on varattu rämäpään ja seikkailijan rooli, kun taas isoveli Marty on sulkeutuneempi, tunnetaidoiltaan hieman eksynyt insinöörityyppi. Sympaattinen itävaltalaisystävä Toni on uskollinen ja lojaali koko sisaruskolmikolle, mutta vuosikymmenten ajan jopa koomisuuteen saakka epätoivoisesti rakastunut Liziin. Keskushahmot Jules ja Alva ovat kumpikin monimutkaisia hahmoja, joille soisi vain hyvää. Elämä on kuitenkin päättänyt toisin.
Jotenkin Benedict Wellsin kirjoitustyyli (ja toki aihepiirikin) tuo mieleen Juha Itkosen parhaimmillaan – kaikki se humaanius ja inhimillinen lämpö, jota Wells niin Julesille kuin hänen vanhemmille sisaruksilleen suo, kovin kaunista ja lähes melodramaattisen pakahduttavaa se on. Imelyyteen asti ei kirja sentään (ainakaan jatkuvasti) lipsahtele.
Benedict Wells on lahjakas kirjailija, jolla on vankka suosio saksankielisissä maissa. Kymmenille kielille käännetty ja Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon voittanut Yksinäisyyden jälkeen on helppoa suositeltavaa laadukkaan nykykirjallisuuden ystäville!