Håkan Nesser on loistava dekkarikirjailija, se on todettava heti aluksi. Aikaisemmin hän julkaisi moniosaisen Van Veeteren -sarjan, joka sijoittui kuvitteelliseen Maardamin kaupunkiin jossain kuvitteellisessa valtiossa ja josta tehtiin useita elokuvasovituksiakin. Myös uuden Barbarotti -sarjan tapahtumapaikka Kymlinge on kirjailijan mielikuvitusta, mutta nyt liikutaan tukevasti Ruotsin maaperällä. Gunnar Barbarotti on keski-ikäinen rikosetsivä, joka eroaa useista pohjoismaalaisista kollegoistaan olemalla kaikin puolin kunnollinen ja rikasta perhe-elämää viettävä suuressa uusperheessään Mariannevaimonsa kanssa. Tosin tähänkin yksityiselämään tulee järkytyksiä Yksinäiset -romaanin lopussa, mutta ne jääkööt tässä tarkemmin kertomatta.
Yksinäiset -romaanin oletettu rikospaikka on sienimetsässä Gåsaklintenin kalliolla. Sitä on pidetty kansanuskomuksissa kuolemanpaikkana, ja 35 vuotta aikaisemmin jyrkänteeltä oli pudonnutkin nuori nainen kuolemaan. Nyt saman ystäväseurueen toinen jäsen löydetään kuolleena täsmälleen samasta paikasta. Voiko tämä olla sattumaa? Ovatko kyseessä murhat, itsemurhat vai pelkät onnettomuudet? Uutta kuolemantapausta tutkiessaan Barbarotti ja hänen työparinsa Eva Backman joutuvat syventymään jo edesmenneen poliisin tutkimuksiin, jotka olivat kuitenkin aikoinaan jättäneet tapauksen ratkaisemattomaksi. Yhtäläisyydet ovat kuitenkin liian ilmeisiä, jotta Barbarotti ja Backman voisivat jättää jutun sikseen, ja heidän täytyy palata kuulustelemaan ystävyksiä yhä uudestaan.
Romaanin lukija saa tietää alusta asti paljon enemmän kuin poliisit, koska kerronta kulkee usealla aikatasolla, mutta ratkaisu onnistutaan pitämään yllätyksellisenä loppusivuille asti – ehkäpä joku teräväsilmainen dekkariveteraani voi arvata mahdollisen syyllisen jo aiemminkin, mutta motiivi selvisi ainakin minulle vasta ihan lopussa. Eri aikatasojen ja kertojien yhdistämisestä huolimatta kirja on selkeä ja mielenkiintoinen, mielestäni Barbarotti -sarjan paras tähän mennessä. Ehkäpä Gunnar Barbarotti ei ole henkilönä aivan yhtä moniulotteinen kuin Van Veeteren oli, mutta hänenkin arkipäivän toimien kuvaustaan syventävät mukavasti keskustelut elämän tarkoituksesta ja Jumalasta, joita hän käy sekä ystäväseurueen pappisjäsenen että itsensä Jumalan kanssa.
Yksinäiset on viihdyttävää lukemista niille, joita puistattaa monien nykyisten, myös pohjoismaisten, dekkarien yksityiskohtainen sadistisen väkivallan kuvaus. Barbarotti-sarjassa ovat aiemmin suomeksi ilmestyneet osat Sukujuhlat (2011), Kokonaan toinen juttu (2012) ja Herra Roosin tarina (2013), mutta tämän uuden osan voi lukea hyvin aivan itsenäisenäkin. Luultavasti sen jälkeen herää kuitenkin halu tutustua Nesserin muuhunkin tuotantoon.