Olen ollut jo vuosien ajan kovasti mieltynyt lukemaan Helsingin Sanomista toimittaja Anna-Stina Nykäsen pakinoita ja kolumneja: hänen tyylinsä on iskevä ja aiheet mielenkiintoisia. Mutta kevään 2020 koittaessa Nykäsenkin elämään oli sisältynyt menetyksiä: ainoa poika muutti pois kotoa ja mikä pahinta, aviomies kuoli lomamatkan lennolla sydänkohtaukseen. Ja kuten kaikki tiedämme, viimeistään maaliskuussa koko maailma nyrjähti paikaltaan; tuli koronavirus, jonka seurauksia kannamme yhä. Journalistillekin alkoivat etätyöt ja Teams-kokoukset.
Ja pohdittavaahan terävälle kolumnistille riittää tällaisessa tilanteessa. Aiheet kulkevat hyvin vakavista vähän kevyempiin: koko maapallon ja sen luonnon kestävyys, uuteen normaaliin siirtyminen, yksinäisyys ja eristäytyminen, etätyöläisen fyysisen kunnon heikentyminen (tai parantuminen joillakin sitkeillä henkilöillä) sekä sopiviin etätyöasuihin ja videokokouksiin pukeutuminen, jottei nyt ihan sentään yöpaidassa koko päivää oleilisi.
Kukkia äidille -nimisessä kolumnissa Nykänen käsittelee edellistä koko maapalloa koskevaa pandemiaa eli ns. aasialaista influenssaa, joka 1950-luvun lopussa surmasi globaalisti noin kaksi miljoonaa henkeä ja Suomessakin toista tuhatta. Kirjoittaja kääntyy äitinsä puoleen ja kysyy tämän muistikuvia, mutta äidin mielestä kyseessä ei ollut mikään kovin iso asia. Yli kaksi miljoonaa kuolonuhria? Eikö se ole iso asia? Mutta äiti kertoo, ettei nuoreen vähävaraiseen perheeseen tullut tuohon aikaan valtakunnallisia sanomalehtiä eikä ollut edes radiota. Keväällä 2020 on tietoa tullut joka tuutista, niin ettei pandemian tuhoisuudesta ole epäilystä muuta kuin ehkä joillakin hämärillä salaliittoteoreetikoilla.
Vakavista aiheista huolimatta tai ehkä juuri niiden takia Nykäsen kirja on todella mielenkiintoista luettavaa. Kirjoittajan salavihkainen huumorikin pilkahtaa siellä täällä varsinkin niissä kevyempien aiheiden jutuissa. Ja ihan erikseen pitää mainita kirjan mainio kansi, jossa tyylikäs keski-ikäinen nainen poseeraa vihreässä pitsipuvussa ehkäpä juuri se salavihkaisen huumorin sävyttämä ilme kasvoillaan. Suosittelen lämpimästi.