Tuula T. Matintupa on yksi näitä suomalaisia perin tuotteliaita murharouvia (tai -neitejä, kuinka nyt vain), joilta on lupa odottaa aina vähintään kohtalaista tasoa ja joka tapauksessa viihdyttävää luettavaa.
Tällä kertaa nelikymppinen kaveriporukka, johtohahmoinaan vanhan koulurakennuksen kodikseen remontoineet Pipsa ja Timo, pitävät yhdistetyt nelikymppissynttärit ja tuparit. Porukka on vähän sekalaista, kullakin omat ongelmansa. On alkoholia, menetettyjä lapsia, uskottomuutta, huuhaahenkisiin enkelihoitoihin hurahtamista. Mutta illan lopuksi viinin virrattua tapahtuu murha. Yksi ystävistä ei palaa enää koskaan kotiinsa.
Alina Mänty, Matintuvan vakituinen rikosylikonstaapeli, on tietenkin tutkimassa juttua, ja joutuu tekemään kaikenlaisia haastatteluja ja kuulusteluja kemujen kirjavalle vierasjoukolle. Poliisissa uskotaan alusta asti, että joku heistä on tekijä, sillä vanha kyläkoulu on sen verran syrjäinen paikka, ettei sinne voi oikein kuvitella murhahenkisten kulkumiesten eksyvän. – Nämä puhutukset olivatkin jostain syystä mielestäni kirjan parasta antia, ja niistä Alina Männyn persoonallisuus tuli parhaiten esille, olkoonkin että yksi epäillyistä pitikin häntä kovasti hajuttomana, mauttomana ja mielikuvituksettomana. Yksityiselämänsä puolella Alina joutuu tässä kirjassa kovasti miettimään tulevaisuuttaan: uskaltaako hän sitoa itsensä virallisesti naapurin poikamiesisäntä Samuliin, jonka kanssa hän on seurustellut jo kauan?
Matintupa ei ole henkilöhahmoissaan ja miljöönkuvauksissaan ehkä ihan joidenkin muiden murharouvien tasoinen, mutta on kuitenkin onnistunut luomaan mielenkiintoisen juonikuvion ja sitä kautta oikein letkeän perusdekkarin.