Joskus kaukaisella 1980-luvulla musta mies oli pitkän matkan linja-autossa jossain päin Keski-Suomea ihmetys. Autonkuljettajienkaan perusvaatimuksiin ei kuulunut kielitaito, eikä surkeaa englantia sönkkäävästä suomalaismatkustajastakaan varsinaista apua ollut. Mutta miten sitten kävikään? Nopea leikkaus 2010-luvun sosiaalisen median aikakaudelle: Ruotsin-laivan vessassa tapahtuu omituinen vahinko, jonka aiheuttaja ei ymmärrä, mitä tapahtui. Mitä tekevät todistajat? Siis sen jälkeen, kun kuvat on ladattu Instagramiin ja muualle. Mietipä sitä, kun olet saanut kätesi sopivaan asentoon.
Yhesti yhes kaheksannes paikas jatkaa Ville Pirisen jo aiemmin hyväksi todettua urbaaneihin legendoihin perustuvaa sarjakuvareportaasisarjaa. Kenelle nämä tarinat ovat tapahtuneet, on sivuseikka – pääasia on, että ne kerrotaan. Mutta tämä ei riitä Piriselle: koko kirjasen parasta antia ovat Pirisen kommentit tapahtuneista. Jo esipuhesivulla itseironinen Pirinen kertoo, että pitkän sarjan piirtäminen kysyy voimia: kuusi vuotta vanhan reippaan rasvaletin on korvannut harmaapartainen hampuusi.
Itse pidän Pirisen eläväisestä piirrostyylistä. Myös hänen tapansa hakea merkitystä pienistä poikkeamista arkisiin tapahtumiin viehättää. Yhesti yhes kaheksannes paikas on Pirisen sarjan parhaita osia, suosittelen.