Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tätä Anne Holtin uutta dekkaria aloittaessa kiinnittyi huomio kuten tavallista ensiksi kirjan nimeen. Nyt sillä onkin aivan erityinen merkitys, sillä Yhdestoista käsikirjoitus on yhdestoista osa Holtin ansiokasta Hanne Wilhelmsen -sarjaa. Taisipa olla kirjailijalla vähän hymy huulillaan tätä suunnitellessaan.
Romaanissa risteää kaksi juonta. Ensinnäkin henkirikostutkija Henrik Holme, yksinäinen ja syrjäänvetäytyvä mies, alkaa ratkaista tuntemattoman naisen murhaa; uhri on löydetty auton takakontista ja on pelottavalla tavalla silvottu, mutta jostain syystä Henrikin kollegat eivät ole juurikaan kiinnostuneita tapauksesta. Silloin Henrik päättää ottaa yhteyttä Hanne Wilhelmseniin, jo aikoja sitten eläköityneeseen mentoriinsa. Koska romaanin tapahtumat sijoittuvat kaikkien muistamaan maaliskuuhun 2020, Hanne uskaltautuu tapaamaan Henrikiä vain ulkona ja silloinkin vasta pimeän tultua.
Toisaalta keskeisessä osassa kirjassa on se yhdestoista käsikirjoitus: nuori Ebba Braut päätyy kuin sattumalta töihin kustannustoimittajaksi, mutta kustantamossa on jouduttu aikamoisen kuilun partaalle: Kate Howen, firman kuuluisimman kirjailijan, käsikirjoitus on pelottavasti kadonnut, koska se oli lähetetty kerrassaan ikiaikaisella tavalla koneella kirjoitettuna versiona. Kukaan ei ennättänyt ottaa kopiota romaanitekstistä – jonka nimi on siis tietenkin Yhdestoista käsikirjoitus – ja nyt sitä ei löydetä mistään. Mitä sille on voinut tapahtua? Ja onko mitenkään mahdollista, että tuntemattoman vainajan tapaus liittyisi Kate Hoween? No tietysti on, koska eletään dekkarimaailmassa.
Anne Holt on perinteisen arvoitusdekkarin mestari, ja sitä traditiota tämäkin kirja jatkaa. Henkilökuvaus on taitavaa kuten aina; yksin jääneen Henrikin ja – tosin vaimonsa ja tyttärensä kanssa – vapaaehtoisesti eristäytynyttä elämää viettävän Hannen hahmot ovat kirja kirjalta syveneviä ja uskottavia. Ehkäpä aloittelevan kustannustoimittaja Ebban kuva jää hieman ohuemmaksi, mutta on hänkin yhtä kaikki kiinnostava teologitaustoineen.
Entä sitten rikosjuoni ja etenkin loppuratkaisu? Yllättävä se ainakin oli, mutta silmiini on somen syövereissä osunut kaikenlaisia murinoita epäuskottavuudesta. Minusta se oli kuitenkin ihan jännittävä ja jollain perinteellisellä tavalla hyvin dekkarimainen, ei nyt ehkä aivan Agatha Christie -malliin, mutta ei paljon muutakaan. Mielenkiintoinen kirja siis ja suositeltavaa luettavaa pohjoismaisten dekkarien ystäville.
