Patrick on nuori mies, joka haluaa kirjailijaksi. Hän saa mielestään sopivan työpaikan pienen hotellin yöportieerina, jolloin hän voi kirjoittaa työajalla. Jälkeäkin alkaa syntyä, mutta isoisän turhan tuntuinen kuolema saa nuoren miehen ajattelemaan. Kun isoäitikin patistetaan vanhainkotiin ja vanhemmat jäävät eläkkeelle, hän alkaa kaivata myös yhteyksiä läheisiinsä ja käy usein katsomassa isoäitiään. Hän ei ole aikaisemmin juurikaan ajatellut asiaa, mutta muistot alkavat palata. Omien muistojen lisäksi hän kirjaa myös muiden lyhyitä muistoja. Läheisten ja kuuluisuuksienkin tärkeitä tajunnanhetkiä, jotka ehkä ovat muuttaneet oleellisesti erilaisten tapahtumien kulkua.
Isoäiti on pannut todella pahakseen sen, että Patrickin isä myi hänen asuntonsa mitään kysymättä ja karkaa vanhainkodista huolellisesti valmistautuneena. Patrick lähtee jäljittämään häntä ja he viettävät ikimuistoisen onnellisia hetkiä Le Havressa. Outo yhteinen matka tuo Patrickin eteen myös jotain odottamatonta: naissuhteen, josta hän on vain haaveillut.
Äiti on sairastunut ja isä käyttäytyy kummallisesti. Kun Patrick menee Louisen kanssa kertomaan avioliittosuunnitelmistaan, hän saakin kuulla vanhempiensa eroavan. Siitä huolimatta nuoret menevät yhteen umpirakastuneina, Louise on jo raskaana ja elämä jatkuu. Sen odottaisi jatkuvan kauniina ja miellyttävän tavallisena, mutta tragediat seuraavat tietysti toistaan ranskalaisen draaman tapaan. Tämä on jälleen yksin, mutta hänellä on paljon muistoja, joista aloittaa kirjansa kirjoittaminen… tämän kirjan.
Viehättävä, surullisen haikea, kaunis ja välillä huvittavakin perheromaani, jossa David Foenkinos tuo hyvin esille läheistenkin erilaiset muistot samoista tapahtumista, ihmissuhteiden vaalimisen sekä totuuden kertomisen tärkeyden tilanteessa missä hyvänsä. Tärkeänä näkyy mielestäni myös hetkien vaaliminen ja tilaisuus niiden luomiseen.
Suosittelen kaikille hiljaisen kerronnan rytmistä ja haikeista muistoista pitäville, mikään viihderomaani tämä ei todellakaan ole.