Fabian Risk tuli suomalaisille dekkarifaneille tutuksi Stefan Ahnhemin esikoisteoksesta Pimeään jäänyt (WSOY 2015), samoin hänen kollegansa Malin Rehnberg ja tanskalainen poliisi Dunja Hougaard. Nyt Fabian, jonka avioliitto taiteilija Sonjan kanssa nitisee liitoksissaan, kuten kunnon skandidekkarin poliisille sopiikin, joutuu tekemisiin yllättävän katoamistapauksen kanssa.
Ruotsin oikeusministeri Carl-Erik Grimås poistui eduskunnan välikysymyskeskustelun jälkeen työpaikaltaan, muttei koskaan saapunut häntä odottavaan autoon, eikä häntä sen koommin nähty. Kysymyksestä kiinnostuu myös Säpo, Ruotsin turvallisuuspoliisi. Samaan aikaan Tanskassa löytyy verisesti murhattuna Karen Neuman, paikallisen tv-julkkiksen puoliso, ja Dunja puolestaan alkaa tutkia tätä tapausta. Kumpikin rikos johdattaa selvittäjänsä erikoisten ketjujen ja lopulta kansainvälisen salaliiton jäljille, eikä kaikkien poliisienkaan toiminta näytä kestävän päivänvaloa.
Jostain syystä tämä dekkari jätti minut vähän kylmemmäksi kuin Ahnhemin esikoinen, johtuneeko sitten siitä, että tällaiset lähes maailmanlaajuiset konspiraatiot eivät ole koskaan oikein kiinnostaneet minua, mutta tämähän on tietysti makukysymys. Vauhtia kirjassa kyllä riittää, väkivaltaa ja vaarallisia tilanteita myös ihan hengästymiseen asti.
Olisin kovasti toivonut lisää syvyyttä Fabianin henkilökuvaan ja ehkä sitä tulikin, mutta jostain syystä en jaksa oikein pitää hänestä, kun taas viimeisillään raskaana olevan Malin ja hurjapäinen Dunja ovat paljon elävämpiä ja sympaattisempia. Eihän kirjan henkilöstä ja henkilökuvasta tietenkään tee huonoa se, että juuri minä en satu niistä pitämään, joten uskoisin vahvasti, että Yhdeksäs hauta on sopiva kirja kovaa menoa ja hurjia juonenkäänteitä etsiville lukijoille, ja heitä riittää varmasti.