Jälleen kerran ihmiskunta on tuhonnut itsensä ydinsodalla; tämä tuntuu viime aikoina lukemieni kirjojen perusteella varsin suositulta tulevaisuudenvisiolta. Tällä kertaa ihmiskunnan apuun ovat tulleet vieraat avaruudesta, oankalien kumma rotu. He ovat pelastaneet ihmiskunnan rippeet alukselleen ja valmistelevat ihmisten palauttamista takaisin Maahan.
Ilmaiseksi oankalien apu ei kuitenkaan tule. Aamunkoiton päähenkilö Lilith valitaan oankalien suunnitelman osaksi ja pikkuhiljaa hänelle paljastuu, minkälaisen maksun ihmiskunta pelastuksestaan joutuu maksamaan. Hinta ei ole aivan pieni, ja Lilithin tuntemukset vangitsijoitaan ja pelastajiaan kohtaan eivät ole aivan itsestäänselvät.
Puolipäivän riitit ja Imago muistuttavat toisiaan – kummankin päähenkilö on Lilithin lapsi ja hyvin ristiriitainen olento. Ne jatkavat tarinaa, eivät aivan suoraan, mutta kuitenkin siinä määrin kiinteästi, että Aamunkoitto jää lopuksi pahasti kesken, enkä toisaalta suosittele lukemaan kirjoja väärässä järjestyksessä tai irrallaan muista trilogian osista.
Trilogia asettaa ihmiset siihen asemaan, jossa me pidämme eläimiä – käytettäväksi, testattavaksi, manipuloitavaksi. Toinen, oikeastaan vahvempikin teema on ihmisten vaikeus hyväksyä erilaisuutta. Kirjoissa riittää vihamielisiä ja ennakkoluuloisia ihmisiä vallan mainiosti. Eiköhän trilogia herätä ajatuksiakin jonkun verran, varsin kiinnostavaa luettavaa se joka tapauksessa oli.