”’Jos nyt on pakko riistää henki joltakulta’, jatkoi Klippan, joka ei näköjään voinut lakata pudistelemasta päätään, ’niin miksei sitä voisi tehdä reilusti kuten ennen vanhaan? Miksi kaiken pitää olla niin helvetin sairasta ja monimutkaista?’”
Näin ihmettelee vanhan tuttumme, Fabian Riskin, kollega X tapaa kuolla -romaanin alkusivuilla, ja sama taitaa tulla monen lukijankin mieleen, sen verran erikoista ja jo aika lailla vastenmielistä suunnittelua ja toteutusta tämän kirjan murhat osoittavat, jos nyt murhaaminen sitten koskaan kovin miellyttäviä väristyksiä lukijassa herättääkään. Murhia myös riittää yhä lisää lukemisen edetessä, sillä itse pääpahis, vähitellen hahmon saava perin outo tyyppi, käyttää suunnittelussa apunaan noppia, ensin sellaisia tavallisia kuusisivuisia ja lopulta roolipeleistä tuttua ikosaedria eli 20-särmäistä noppaa saadakseen mahdollisimman mielikuvituksellisia puitteita sairaille teoilleen.
Eivät tämän kirjan tapahtumat siis ole ihan sieltä uskottavimmasta päästä, mutta jälleen kerran Ahnhem on onnistunut luomaan melko jännittävän kokonaisuuden. Ehkä tämän näennäisesti sattumanvaraisia uhreja lahtaavan murhaajan tarinaa jännittävämpi on kuitenkin Fabianin taistelu edesmenneen Elvin-kollegan kuoleman selvittämiseksi; hän uskoo siis edelleen, että kysymys ei ollut itsemurhasta, vaan rikospaikkatutkija Ingvar Molanderin suorittamasta kylmäverisestä henkirikoksesta.
Lisäksi Fabianin yksityiselämässä tapahtuu kaikenlaista, ja kun olen aina tämän viisiosaisen sarjan kuluessa kaivannut lisää lihaa hänen hahmonsa luisevuuden päälle, alkaa kirjailija vähitellen vastata huutoon; mukana on jopa ihan kirjaimellisesti lihallisen aistillinenkin jakso, ja vaikka eroottinen kirjallisuus ei varsinaisesti kuulukaan erityisaloihini, on tämä kohtaus mielestäni oikein tyylikkäästi kirjoitettu. Mutta kumpi voittaa lopulta, ovelaakin ovelampi Molander vai tutkimustaan puurtava Fabian Risk? Ja saadaanko tästä vielä jatkoa sarjalle? Sitä jäämme odottamaan.